Pornografiaa & seksivalistusta

Kaappasin kuvat Ylen arkistosta, josta löytyy vieläkin vuoden 1970
Mistä lapset tulevat? -ohjelma. Ylemmässä kuvassa vasemmalla on
Saska Saarikoski 6-vuotiaana.

Viimeisen viikon ajan Elämäni palasia on julkaissut iloisia, kauniita ja melkoisen pinnallisia asukuvia, joten ajattelin räväyttää puheenaiheen kertaheitolla aivan toiseen ääripäähän.

Järkytyin eilen aika kovin syyskuun Kuukausiliitteen jutusta, joka kertoi seksivallankumouksesta ja sen saamista oudoista muodoista 1970-luvulla. Saska Saarikosken kirjoittama juttu kertoo seksuaalisuuden vapautumisesta, seksivalistuksen aikakauden alusta ja kaikesta tästä syntyneestä laajasta hyväksynnän kulttuurista.

Olin järkyttynyt, sillä luulin vankasti tähän päivään asti, että vasta viime vuosikymmeninä seksistä on alettu puhua vapaasti ja turha siveellisyys on poistunut ihmisten elämästä. Mutta miltä kuulostaa vaikkapa tämä artikkelin kohta nykypäivänä?

Vielä 1980-luvun puolivälissä (Saksan) vihreässä puolueessa toimi avoimesti ryhmä nimeltä BAG SchwuP, joka pyrkivät poistamaan Saksan rikoslaista pykälän, joka kielsi seksin lasten ja aikuisten välillä.

Missä maailmassa kukaan on voinut ajaa tällaista asiaa?

Jutun mukaan lasten seksuaalisuus oli 1970-luvulla suorastaan valtavirtaa. Saarikoski nosti esiin esimerkiksi vuonna 1975 Playboyssa julkaistun, 10-vuotiaan Brooke Shieldsin alastonkuvan, jota ei kuulemma tänä päivänä voisi missään julkaista. No, minä kaivoin kuvan esiin ja julkaisen sen täällä:

Karmivaa.

Ihmeellisiltä vaikuttivat myös Saarikosken luettelemat ohjelmat Mistä lapset tulevat?, Toiko meidät haikara?, Esileikistä hedelmöittymiseen, Miten jouduit äidin vatsaan? ja Riisuttu, verhoton, karvaton, paljas, jotka olivat 60–70-lukujen lapsille suunnattuja seksivalistusohjelmia. Älkää ymmärtäkö väärin, seksivalistus on mielestäni huipputärkeää, mutta tarvitseeko seksistä ihan oikeasti kertoa alle 10-vuotiaille? Itse luulen, etten todellakaan olisi ollut vielä tuolloin valmis kuulemaan yhtään mitään nussimisesta, panemisesta, naimisesta tai makaamisesta.

Vaikka pidän seksiä yhtenä elämän tärkeimmistä asioista, en voi välttää sitä etovaa tunnetta, joka minut usein aihetta käsitellessä valtaa. Seksi liittyy nykyään aivan kaikkeen ja tuntuu vallitsevan ihmisten mieliä tavalla tai toisella. En tiedä johtuuko tämä käsitykseni osittain seksirikosten uutisoinnista, mutta mielestäni on joka tapauksessa ahdistavaa, kuinka suuri ote seksillä, sen tarvitsemisella tai siihen liittyvillä traumaattisilla kokemuksilla voi ihmiseen olla.

Käykää ihmeessä lukemassa koko juttu Kuukausiliitteen sivuilta. Artikkeli avarsi ainakin minun maailmankuvaani entisestään ja vahvisti käsitystäni ihmisten mielettömyydestä. Surullista, että virheistä voi oppia aina vasta jälkikäteen.