Se ainut tajuamani yhtälö: uni + ruoka + kesä = onni.

Väsymyksen selättämiseen auttoi juuri se mitä arvelinkin: kymmenen tunnin yöunet. Sunnuntai näytti jo paljon kirkkaammalta hyvin nukutun yön jälkeen. Vaikka saattoihan se kesän saapumisestakin johtua, aurinko paistoi parvekkeelle ja läheiseen puistoon ja suoraan mieleeni. (Nappasin varmuuden vuoksi aamulla kuitenkin myös D-vitamiinin. Ja sellaisen rusketuskapselin. Ah, mitä haihatusta.)

Vietin todella imelän ihanan viikonlopun, ja kuvia katsellessa osasyy onneen näyttää olleen ruoka. Sisko houkutteli lauantaina Ravintolapäivään, ja istuskelimme pari tuntia Koffipuistossa thaimaalaisen ruuan ja suomalaisten muurinpohjalettujen kanssa. Hymyn huulille saivat myös kadulle pystytetty kakkubaari ja lämmöstä hullaantuneet suomalaiset. Maailma on aika paljon parempi paikka, kun on kesä.

Sunnuntain aamupala syötiin parvekkeella, ja pienen puistopiipahduksen jälkeen jatkoin auringonottoakin partsilla – kirjan ja minttujäätelön kera. Tajusin samalla, että parvekkeellemme paistaa juuri sopivasti töiden jälkeen, joten tuo taitaa olla spottini koko kesän.