Something old.

Otsikko vie hieman harhaan, sillä päälläni on oikeastaan pari ihan uuttakin juttua niiden vanhojen lisäksi. Vanhoista, kaapinperukoilta löytyneistä jutuista olin eilen vain erityisen innoissani. Vapaapäivää viettäessäni oli aikaa lukea blogeja ja inspiroitua kauniista kuvista ja asuista, joten iltapäivällä liikkeelle lähtiessäni olin kääntänyt vaatekaappini ympäri ja haalinut kokoon jotain einiinvivimäistä.

Vaikka oikeastaan tuosta asusta tuli lopulta tosi oman tuntuinen. 

Päälläni oleva toppi on, uskokaa tai älkää, kanssani suunnilleen samanikäinen. Tai ei toppi, sillä alunperin se on ollut miesten T-paita. Muistan paidan pitkältä lapsuudestani, kun se on ollut yksi isäni kesän luottovaatteista. Noin 15-vuotiaana sain luvan tuunata siitä itselleni jotain, kun äiti oli muistaakseni heittämässä sen kirpputorille. Olimme siskoni kanssa jostain käsittämättömästä syystä todella kiintyneitä paitaan, eikä siitä missään nimessä saanut luopua. Joten siitä tuli toppi.

Olen säilyttänyt sitä tunnesyistä seitsemän vuoden ja neljän muuton läpi. Päälläni se on ollut ehkä viimeksi silloin 15-vuotiaana, mutta nyt se osui käsiini taas ja näytti jälleen kivalta. Saattaa olla, etten käytä sitä taaskaan seuraavaan seitsemään vuoteen, mutta ainakin kaapissani se pysyy ikuisesti.

Toinen vanha juttu on nahkainen kesälaukkuni. Itseasiassa tämänkin tarina juontaa juurensa 15-vuotiaaseen minään, sillä sain laukun kummeiltani rippilahjaksi. Se oli ostettu heidän Milanon matkaltaan, ja oli varmasti maksanutkin jonkun verran ottaen huomioon heidän vuosittaiset superhyvät syntymäpäivä- ja joululahjansa. Siksi muistan edelleen, miten pahalta tuntui, kun en pitänyt laukusta yhtään. Siis oikeasti, yhtään. Muistan miettineeni, mitä kaikkea ihanaa viisitoistavuotias minäni olisikaan saanut samalla summalla.

Oikeasti kummitädilläni on loistava maku ihan kaiken suhteen, ja laukku onkin näyttänyt vuosi vuodelta aina vain paremmalta. Nyt voin sanoa jo rakastavani sitä.

Tässä kirjoitellessa tuli mieleen, että eikös elämän (ja muodin?) sanota kulkevan seitsemän vuoden sykleissä? Muistanko nyt aivan väärin vai voiko tässä olla jotain perää?

Mutta ne uudet jutut! Valkoinen peplum-hame on Tallinnantuliainen viime viikolta. Bershkassa oli tapansa mukaan vaikkamitäkaikkeaihanaa, mutta hillitsin itseni ja päädyin ostamaan varmasti kovaan käyttöön tulevan trikoohameen. Hintaa hamosella oli 14,95 €, joten hiphei budjettikaan ei kaatunut. Samaan aikaan töissä uurastavalle miehelle ostinkin sitten kerralla vähän enemmän..

H&M:n aleista bongasin massiivisen tumman metalliketjun, 2,45 €. Noinkin yksinkertainen (ja tuollakin hetkellä ainut) koru tuo asuun sopivasti särmää ja joskus kaipaamaani ronskiutta. Välillä sen voi kietoa myös ranteeseen tai sujauttaa täyspitkänä vaikka olan yli. Alunperin ajatuksena oli myös lentokentän ID-korttini ketjuna toimiminen.

Kengät – DinSko
Kello – MK
Aurinkolasit – H&M