Suditut salipöksyt.

Innostun harvoin urheiluvaatteista. Olen säästänyt rahani aina mieluummin muihin vaatteisiin ja urheillut useimmiten vanhoissa topeissa ja alennusmyynneiltä ostetuissa trikoissa. Toisin kuin kaikkialla muualla, salilla asuni ei todellakaan mätsää.

Muiden päällä kivat urheiluvaatteet näyttävät ihanilta, ja uskon niiden tosissaan motivoivan jotakuta kampeamaan itsensä sohvalta salille, mutta itselleni salikamppeet eivät ikinä ole olleet iso juttu. Hyvät kengät ja urheiluliivit olen terveyssyistä tietysti hankkinut, mutta muuten on oikeastaan aika sama, millaiset vaatteet heitän päälle salille, tanssitunnille tai lenkille. Hikisiksi ne menevät kuitenkin, enkä liikkumiseen keskittyessä edes ehdi nauttia vaatteista. Peilistä tuijotetaan sitä habaa, piruettia tai ojennettua nilkkaa, ei täydellistä asua.

Kunnes sitten toukokuun Cosmoon oli listattu halpaketjujen omia urheiluvaatemallistoja. Ja niiden joukkoon yhdet silmiinpistävät ja alitajuntaan tunkeutuvat housut. Noi mä tahdon.

Trikoot olivat juuri sellainen vaatekappale, jota en osannut kaivata, tiennyt toivoa tai ajatellut haluta. Vaikka olen nähnyt pitkin kevättä hauskoja, kuviollisia urheiluhousuja, mitkään eivät aiheuttaneet sen suurempaa pakkomiellettä. Kivat joo, mutta kyllä mä pärjään ilmankin. No, näitä ilman en pärjännyt.

En ole yhtään vakuuttunut maalaustellisten printtien tulemisesta, mutta nämä suditut pöksyt olivat enemmän kuin tervetulleet. Vieläkin varmempi housujen ja kroppani liitosta olin, kun myymälän rekillä roikkuivat enää yhdet, juuri omaa kokoani olevat housut. (Tai no, olisin ollut ihan yhtä varma vaikka housuja olisi roikkunut rekillä kasapäin, mutta tykkään ajatella asiat aina kohtalon kautta.) Tykkään trikoista niin kovin, etten menisi vannomaan, vaikka nämä nähtäisiin jalassani joskus kaupungillakin.

Kun enhän siellä salilla vaatteista niin välitä.

Urheiluhousut 19,95 €, H&M.