Summertime sadness.
Vaikka kesäkuukausia ovat yhtä lailla niin kesä-, heinä- kuin elokuukin, alkaa minun syksyni aina näihin aikoihin. Monet ovat yrittäneet muistuttaa kesän jatkumisesta, vaikka kalenterissa mennäänkin jo kahdeksannen kuun kohdalla, mutta minut on vallannut jo tietynlainen kesähaikeus.
Tajusin sen käydessäni maanantai-iltana koululla yhden kesäkurssini päätöstunnilla, jonka toukokuussa ajattelin olevan vielä valovuosien päässä. No ei ollut, vaan kesä sujahti ohi samalla vauhdilla kuin aina ennenkin. Luulisi 16 kouluvuoden opettaneen kesäloman lyhyyden ja ainaisen kesken päättymisen, mutten vieläkään tunnu tajuavan Suomen vuodenaikojen vaihtelua. Itseasiassa olen melko varma, että mitä vanhemmaksi tulen sitä nopeampia kesät ovat.
Oikeasti rakastan myös syksyä, ja olen kiitollinen eri vuodenajoista. Aina on jotain odotettavaa: syksyn punertamat vaahteranlehdet, kirpeä syysilma kasvoilla, ensilumi, luistelukenttien jäädyttäminen, lumen sulaminen, hiirenkorvat, ensimmäinen hellepäivä ja paljaat varpaat, auringon paahtama iho ja hiukset, ja sitten taas ensimmäinen syyspäivä, joka tuntuu joka vuosi yhtä ihanalta. Vuodenajat mahdollistavat myös kausipukeutumisen, enkä malta taaskaan odottaa neuleiden ja syyskenkien esiin kaivamista.
Kesähaikeus iski silti. Minulle ensimmäinen syyspäivä oli maanantai, mikä merkitsi rakkaimman vuodenajan päättymistä. (Illuusio siitä, että) Kesällä kaikki on paremmin ja ennen kaikkea mahdollista, ihmiset ovat iloisempia, jokainen päivä on seikkailu ja ennalta arvaamattomissa, joka puolella on kaunista ja tekemistä on niin paljon enemmän. Sitä kesä minulle edustaa, vaikka tiedostankin tuon kaiken olevan osittain vain pääni sisällä.
Haikeutta herättävät myös kaikki tekemättömät asiat. Pidin ihan oikeaa kesälomaa huimat kuusi viikkoa, mutten saanut mitään ihmeellistä aikaiseksi. Kävin Turussa, Porissa, kahdella mökillä, pari kertaa Tallinnassa, kirppareilla, juhlimassa, lenkillä ja terasseilla. En käynyt suunnittelemillani Helsingin kaupunginosakierroksilla, huvipuistossa, Korkeasaaressa, kirjastossa, museossa tai Suomenlinnassa. En lukenut varastoimaani lehtikasaa tai ihania romaaneja.
Toisaalta suoritin 13 opintopistettä ja nukuin elämäni parhaimpia yöunia. Katsoin kuusi tuotantokautta How I Met Your Motheria ja söin aamiaisen aina rauhassa. Rusketuin paremmin kuin ikinä ennen Suomessa, luin muotilehdet heti niiden kolahdettua postiluukusta sisään ja pidin lupaukseni kirjoittaa blogia säännöllisemmin.
Tätä kirjoittaessani huomaan, että olen alisuoriutumisesta sittenkin ihan tyytyväinen. Tulipahan ainakin lomailtua kunnolla. Ehkä sitten ensi kesänä.