Takkiahdistus.
Tuntuu pahalta. Kurkistelen vähän väliä eteisen kaappiin. Välillä hypistelen henkareissa roikkuvia vaatteita. Selaan valikoiman päivittäin läpi, aina pettymyksestä huokaisten. Katselen blogityttöjen asuja ja lehtien ja nettisivujen inspiskuvia. Kurjaa, ärsyttävää, masentavaa.
Minulla on takkiahdistus.
Rekissä roikkuu Vilaa, Seppälää ja Zaraa, MicMacia ja SheInsidea. Kaikki ihanuuksia, joista joskus kauan sitten pidin. Suurin osa takeista on ostettu viitisen vuotta sitten, ja monen talven ja kevään ajan ne miellyttivät kovasti. Mutta enää eivät yhtään.
Huomasin ahdinkoni, kun lainasin tämän takin ystävälleni. Ensimmäiset päivät ilman tämän talven luottotakkiani sujuivat hyvin, mutta pientä kipuilua tuntui jo viikon kuluttua. Takki odottaisi minua Haagassa, mutten ole saanut aikaiseksi haettua sitä takaisin. Sitä paitsi, ei se ahdistus sillä mene pois. Haluan eroon vanhoista, turhista takeista ja tilalle monta uutta ja raikasta. En nyt ihan seitsemää, mutta kumminkin.
Harmittaa, etten tajunnut tilannetta reilua kuukautta aiemmin, kun kirppispöytä vielä oli varattuna. Olen elänyt harhakuvissa, joissa takkikokoelmani on täysi ja tyydyttävä, enkä siksi edes käynyt takkejani läpi. Nyt punnitsen, odotanko seuraavaa kirppistä ensi syksyyn ja pakkaan takit pois silmistä (ja toivottavasti pois mielestä), vai varaanko pöydän heti ja toivon jonkun vielä elävän tässä päivässä kevään sijaan.
Veikkaan ensimmäistä.
Lohduttaudun sillä, etten sentään ole hankkinut noita viime talvena. Ehkä makuni muuttuminen on ihan hyväksyttävää, kun takkien ostosta on jo monen sesongin ja yhden aikuistumisen verran. En selvästikään ole aiemmin myöskään tiennyt, milloin vaate istuu, sillä takkien koot vaihtelevat XS:n ja L:n välillä. Vihdoin myönnän senkin, ettei täysin musta takki sovi minulle, vaikka kuinka yritän.
Koska talvea on vielä jäljellä ja kevät vasta tuloillaan, pistin muutaman takin tilaukseen. Rahallisesti en panostanut niihin enempää kuin seitsemäntoistavuotiaanakaan, mutta ajatusta luulen olleen pikkuisen enemmän pelissä.
Sen näkee sitten viiden vuoden päästä.
