TBT eli uusi juttusarja!
Valtaisa Throwback Thursday -ilmiö jatkuu jatkumistaan, vaikka ajattelin aluksi sen olevan vain joku höpsö, muutaman seuraamani Instagram-tilin juttu. Tbt-tägiä näkyy kuitenkin edelleen milloin missäkin, ja nyt sain siitä idean aivan omalle juttusarjalleen.
Tästä lähin, ainakin muutaman tulevan torstain ajan, julkaisen menneen elämäni palasia. Aloitin blogin kirjoittamisen vasta vuosi sitten, joten materiaalia kyllä riittää: muistoja, kuvia ja tekstejä on 21 vuoden ajalta.
Ihan ensimmäisenä minulla tuli mieleen vanha, iki-ihana Irc-galleria -tilini, joka on edelleen olemassa, vaikken sitä käytäkään. Kaikki kuvani ovat siellä piilotettuina, mutten ole poistanut tiliä kokonaan, koska se tuntuu oikeastaan pieneltä kuvapankilta. Ajatelkaa nyt, jos vaikka joskus jossain maailman äärissä tarvitsisin kuvia teini-ikäisestä itsestäni, mikähän on hyvinkin todennäköistä, eikun galtsuun. Sieltä löytyy kuvia ja kommentteja myös muutamilta reissuilta, riparilta ja vielä vanhojen tansseistakin – eihän tuollaista paikkaa vain voi tuhota.
Kuten kaikki 16-vuotiaat, minäkin otin oletusalbumini täyteen selfpicejä. Ja kuten kuvista huomaa, rakastin mustavalkoisuutta. Tykkään mustavalkokuvista edelleen, mutta (johtuen varmaan juuri noista teinivuosien kuvanmuokkaustottumuksista) nykyään niistä tulee helposti vähän lapsellinen olo.
Olen vältellyt aivan samaisesta syystä myös rajua varjostusta jo monta vuotta. Vai mitäs mieltä olette noista ensimmäisen kuvan puoli naamaa peittävistä varjoista? Tänään luokkakavereille kuvia näyttäessäni sain kyllä kehuja, mutta itse olen sitä mieltä, että Picasa-kollaasit ovat onneksi taakse jäänyttä elämää.
Tbt-muisteloni veivät minut jälleen kerran kuvan äärelle, josta tykkään vieläkin ihan hirmuisesti. Vivi viitisen vuotta sitten meikittä ja otsahiuksilla, olkaa hyvät:
Söpöliini siloposki. Voi noita aikoja.
Muistan mummuni kirjoittaman, 1-vuotiaana häneltä saamani kirjeen, jossa mummu kertoi pikku-Viville ”seitsentoista vuotiaan’ on neito kaunoisin.” Taisi olla oikeassa.