TBT: Villi, vapaa ja tarpeeksi vanha!

Muistan hyvin selvästi, kuinka astuin tatuointiliikkeen ovesta sisään ja tärisyttävää jännitystä sisälläni suunnittelin ensimmäisen tatuointini. Itse hihkuin innosta, äitini meinasi kuolla järkytyksestä, isäni ei tainnut puhua minulle hetkeen, silloinen poikaystävä tuomitsi ja sisko kannusti ihailua silmissään. Kukkien viereen piirtyi nopeasti Sisko, ja siskon kylkeen myöhemmin samanmoinen teksti. 19-vuotiaan tarmolla leimattiin vielä vähän lisää, ja nyt kroppaani on kiertänyt tatuointiköynnös jo neljä vuotta. Ja kiertää vielä aika monta lisää.

Äiti diagnosoi lapsensa vähintään hulluksi, kun kuuli tämän selittävän tatuointien olevan nyt osa ihoaan, eikä huolta, koska omaan itseensä ei voi ikinä kyllästyä. Niin tai näin, toisaalta en muista kuvien olemassaoloa ollenkaan, toisaalta en osaa ajatella niiden puuttuvan.

Sen voin myöntää, että olen kiitollinen joskus vähän liiankin rationaalisesti juoksevasta järjestäni, joka käski ottamaan kuvat paikkaan, joka näkyy vain biksuissa ja pedissä. 19-vuotiaan tarmolla ne nimittäin voisivat olla ihan jossain muuallakin.

Translation: I was 19 and got inked. YOLO, you know.