Ujoudesta
Kävin aamulla Milttonin pressitilaisuudessa ihastelemassa syksyn mallistoja muun muassa Monkilta, Marimekolta, Glitteriltä ja Samsøe & Samsøelta. Kaikkea ihanaa on luvassa (kuvia ja videoita voi käydä kurkkaamassa instasta ja snäpistä @vivinorokorpi), mutta nyt en tullut kirjoittamaan (kuolanoroja aiheuttaneista) syysuutuuksista vaan jostain ihan muusta, joka muistui jälleen kerran mieleeni, kun piilottelin pressissä kameran takana.
Olen ihan hemmetin ujo.
Ujous ei ehkä edes ole paras sana kuvaamaan oloani – se voisi olla myös nolous, epävarmuus tai tietynlainen kiusaantuneisuus. Sellainen awkward-meininki, lievä sosiaalisten tilanteiden pelko.
Olen hitaasti lämpeävää tyyppiä ja seuraan keskusteluja mieluummin sivusta. Itse aloitteen tekemistä ja yksin vieraaseen porukkaan ujuttautumista olen joutunut harjoittelemaan ihan todenteolla. Yhdenkin tutun turvin pärjään loistavasti ja saatan olla jopa äänekäs hölösuu, mutta yksin ollessa epävarmuus iskee.
Blogi on kuitenkin vienyt minua tähän mennessä jo aika moniin tilanteisiin, joissa ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa täytyy jutustella. Puhumattakaan siitä, että opiskelin toimittajan ammatin, jossa nyt ainakin ajautuu tilanteisiin, joissa ei voi istua tuppisuuna. Muistan kirkkaasti, kuinka koulun aloitettuani tajusin kauhuissani, millaiseen tilanteeseen olen itseni pistänyt – minunhan pitää tavata ihan yksinäni vieraita ihmisiä ja puhua heille!
En todellakaan tiedä, millainen mielikuva minulla oli toimittajan työstä, mutta se ei jostain syystä totisesti sisältänyt päivittäistä kanssakäymistä tuntemattomien kanssa. Yksi pelottavimpia ensimmäisistä koulutehtävistä oli se, kun haastateltava piti etsiä ja haastatella puhelimitse (koska jos jokin on minulle vielä kiusallisempaa kuin kasvokkain smalltalkaaminen, on se puhelimessa puhuminen). Vihreää luuria painaessani kirjaimellisesti rukoilin, ettei kukaan vastaisi ja pääsisin taianomaisesti luistamaan koko tehtävästä.
No, tuosta ajasta on tultu pitkä matka, ja nyt olen tavannut onnistuneesti esimerkiksi sellaisen tuntemattoman ihmisen kuin Jessica Alban ja puhunut puhelimessa muun muassa ruokavaliosta Hedbergin Samin ja Putinin treeneistä Bull Mentulan kanssa. Mitä useammin olen heittäytynyt epämukavuusalueelle, sitä paremmin olen tajunnut, ettei ujous ole este millekään tekemiselle, vaan pelkkä hidaste, jonka yli on päästävä joka kerta uudelleen. Olen myös todella onnellinen, että puskin itseni hieman vahingossa suuntaan, jossa joudun niin tekemään.
Supliikkia sosiaalisten tilanteiden taituria minusta ei varmasti tule koskaan, eivätkä pohjimmaiset luonteenpiirteeni oletettavasti muuksi muutu. Olen kuitenkin jo nyt huomannut niin suurta muutosta uskalluksessani, että luulen päihittäväni ujouteni tulevaisuudessa aina vain helpommin.
Ja vaikka joinain päivinä ottaisin takapakkia, piiloutuisin sen kameran taakse enkä sittenkään avaisi suutani, se ei ole niin vakavaa. Uusi tilaisuus itsensä haastamiseen koittaa jokaisen ujomman päivän jälkeen heti huomenna.
CULOTTES KAPPAHL / JUMPER TIGER OF SWEDEN (SECOND HAND) / SNEAKERS NIKE / WATCH DANIEL WELLINGTON / COAT MANGO / BAG SEPPÄLÄ
Translation: Trying hard not to be the awkward person I so often am. Getting better at it, I think!