Voi pojat
Laasanen.
Nimi osui silmiini heti aamulla, facebook päivityksiä selaillessani, erään tatuoidun tuttuni linkittämänä.
Mitäköhän tällä kertaa.
Luin tekstin ja tuhahdin koko jutulle unohtaen sen hetkessä.
Siskoni linkkasi tekstin minulle uudelleen iltapäivällä saatesanoin: ”Sun markkina-arvo on varmaan aika alhainen”. Luin jutun uudelleen ja tällä kertaa kiehahti.
Vaikka kovasti yritin olla vuodattamatta blogissani, täällä sitä ollaan. Tuollaiset jutut pitää vain jättää omaan arvoonsa. Joo ei.
Ärtymykseni ei kuitenkaan liity tatuointeihin, niiden olemiseen tai olemattomuuteen, mielipiteisiin niistä tai ihmisten arvottamiseen niiden perusteella. En ole myöskään feministi, ja mielestäni ihmiset saavat käyttää sananvapauttaan aivan kuten parhaaksi näkevät.
Olen pikemminkin tasa-arvoisti. Suutun tasapuolisesti sekä miesten että naisten typeryydestä, tietämättömyydestä tai ahtaista mielipiteistä. Mielestäni sekä miehet että naiset ovat tasapuolisesti yhtä naurettavia feminismi- ja miesasialiikkeinensä, toista sukupuolta alentaessaan ja itseä kohottaessaan.
Vielä pahempaa on, jos samalla onnistuu puhumaan itsensä pussiin. Laasanen tunnetusti ylistää miehiä, mutta toteaa kuitenkin kirjoituksessaan näiden olevan alkukantaisia, römpsän perässä juoksevia ja naisten ulkonäön (saati muiden ominaisuuksien) arviointiin täysin kykenemättömiä:
”Miksi naiset eivät opi totuutta tatuoinneista? Siksi, että miehet tykkäävät römpsästä sen kantajasta huolimatta.”
Pohja koko jutulta putoaa. Laasanen ihmettelee, miksi naiset haluavat rumentaa itseään sen sijaan, että miellyttäisivät miehiä ulkonäöllään. Miksi meidän pitäisi, kun ulkonäöllä ei lopulta olekaan väliä? Reikä meinaan löytyy.
Sittenkin myös niistä tatuoinneista.
Tatuoinnit olivat merimiehiä, farkut farmareita, Reinot pappoja ja lyhyet hiukset miehiä varten. Nykyään naiset käyttävät näitä kaikkia. Ihan vain itseään varten.
Not hot, right.