Yllätysloma!

Ei, kukaan ei ole lennättämässä minua Ibizalle tai tarjoamassa muutakaan odottamatonta irtiottoa. Satuin vain katsomaan kalenteria vähän eri kulmasta kuin aiemmin ja tajusin, että lauantaina alkaa yhdeksän päivän jakso, jolloin minulla ei ole töitä tai koulua. Viimeksi yhtä pitkä vapaa on tainnut olla jouluna 2013.

Dubaihinkin vein töitä mukaan, koska eihän ihmisen sovi sentään maaliskuussa lomailla. Se on jouluaatto ja juhannus semmoista varten.

Minusta on ihanaa, että tekemistä riittää. Rakastan töiden paiskimista ja sen näkemistä, että saan konkreettisesti jotain aikaan. Rakastan kyllä myös makaamista, mutta tuskastun parissa päivässä, jos mitään puuhaa ei oikeasti ole. Osaan vältellä tekemistä hyvinkin pitkään, mutta täysi toimettomuus jopa ahdistaa.

Nyt alkaa kuitenkin olla toisin. Aivot ovat yhtä harmaata massaa, takki on tyhjä kuin ilmeeni näissä kuvissa, eivätkä katse tai ajatukset meinaa jaksaa tarkentua.

Hyppäämme kaverin kanssa Kroatian koneeseen ja lähdemme moikkaamaan vaihdossa keväänsä viettänyttä ystävää. Lähden bongailemaan kirkkaita ja vehreitä mielenmaisemia ja nauramaan tähän hommaan taas vähän värejä. Haluan nähdä vettä, värikkäitä taloja ja ihmisiä aurinkolasien, en tietokoneen ruudun läpi.

Kroatiaa seuraa päivä Tallinnassa, josta haen iloa, no, hieman nestemäisemmässä muodossa. Valkkari ja kesäviikonloput kuulostavat juuri nyt aika täydelliseltä yhdistelmältä. Ihan vain lasi tai kaksi, sen verran, että hymyilyttää.

Touko-kesäkuun vaihteen otan vastaan Helsingissä, paikassa, joka on lopulta se maailman paras. Kolme päivää rakkaassa kaupungissa ilman aikatauluja saattaa mennä ihan vain haahuillessa.

Tai sitten olen viikossa jo niin kyllästynyt lomailuun, että olen raapustanut kalenterin täyteen suunnitelmia. 

kimono diy / takki & toppi BikBok / kengät Adidas / farkut Marks & Spencer / huivi Forever 21

 

Translation: Just realized I don’t need to use my brain in 9 whole days. Praise the Lord.