Huhhei. Rankkaa on. Päivän rytmi menee niin, että aamulla nousen sängystä, syön ja menen takaisin sänkyyn. No siinä sitten päivällä nousen taas (ihan vain muodon vuoksi), syön ja siirryn sohvalle makaamaan. Ei. Vaan. Jaksa. Eikä oikein huvita. Eikä sitä varmaan tarvitsekaan, mutta tuntuu se silti kurjalta, epäonnistuneelta. Ulkona paistaa aurinko ja olisi koko päivä aikaa tehdä kaikkea hyödyllistä tai vaikka hyödytöntä ja minä vaan makaan. Ei hyvä. 

Joinakin päivinä sitä on pirteämpi ja touhuileekin hissukseen kaikenlaista, mutta tuntuu että se kostautuu kyllä heti. Illalla on sitten joka paikka kipeänä ja kävely muistuttaa ankan vaappumista, koska nivuset huutaa hoosiannaa.

Vatsakipuja on nyt ollut. Ihan kun tässä ei muuten kipuja olisikaan. Välillä sattuu alavatsaan ja alaselkään samanaikaisesti ja en oikein tiedä miksi…ei ne minusta supistuksia ole…kai. Enemmänkin ehkä sellaista ilmaa mahassa-tyyppistä, mutta se vaan ei tule sieltä pois. En tiiä. Voihan se olla supistuksiakin mutta minä en sitä vaan sisäistä. Harkkasupistuksia tulee kyllä useita päivässä. Välillä säännöllisesti ja välillä ei. Huomenna mennään polille tarkastamaan tilanne, niin sitten ollaan viisaampia. 

Pikkupiru vatsassa ottaa kyllä kaiken ilon irti. Tämä pieni rakkauden siemen potkii ja myllää niin että tuntuu. Sattuu aika todella paljon. Pää alaspäin hän siellä majailee ja potkii kylkiin. Käsillään kopeloi alaosastoa ja virtsarakkoa halailee ”hellästi”. 

Mutta nyt keitän kahvit ja siirryn viltin alle sohvalle ne juomaan hyvällä omalla tunnolla, koska ulkona ei enää edes paista aurinko vaan tulee lunta vaakatasossa. Missä se kevät oikein on..?!