Rakkaus saa kaiken kukoistamaan – yliluonnollisten ruusujen tapaus
”Tuo on yliluonnollista”, ihmetteli ystäväni eilen kun kerroin, että olin vasta heittänyt pois kimpun ruusuja, jotka ostin loppiaisen tienoilla.
Ruusut, jotka ostin rakkaudenosoitukseksi itselleni, kestivät tavallisessa maljakossa, tavallisessa huoneilmassa neljä viikkoa.
Yliluonnollista tai ei, kaikki kasvaa ja voi paremmin kun tarjolla on rakkautta. Oli kyse sitten suhteesta itseen, lapseen, puolisoon tai muihin ihmisiin, työhön, esineisiin, luontoon – tai ruusukimppuun.
Ruusujen ja minun yhteinen taival alkoi vuodenvaihteen jälkeen. Ensin ajattelin manifestoida niitä itselleni, mutta sitten muistin rakkausprojektini. Ja päätin, että voin aivan hyvin ostaa itselleni kauniin ruusukimpun muistuttaakseni itseäni siitä, että rakastan itseäni.
Valitsin rakkaudenpunaisen ruusukimpun ja toin sen kotiini. Laitoin kukat maljakkoon ja pyysin siunausta vedelle.
Kerroin heti aluksi kukille, että ne ovat täynnä rakkautta. Ihastelin niiden täydellisyyttä ja hidasta avautumista joka päivä, joskus sekunnin vilauksen, joskus kymmenen. Olin myös kiitollinen siitä, että olin ensimmäistä kertaa elämässäni muistanut arvostaa itseäni niin paljon, että ruusukimpun ostaminen tuntui merkityksekkäältä. Olen sen arvoinen.
Kiitokseksi rakkaudesta kimppuni ilahdutti minua kuukauden, ja se on kyllä hurjan pitkä aika leikkokukille, joiden uskoin kestävän ehkä viikon.
Kun rakkauden ja kiitollisuuden voima on noinkin huomattava leikkokukille, on mielikuvituksen rajoja venyttelevää ajatella, miten suuria ne voivat saada aikaan meille ihmisille! Jospa jatkossa ruokkisi aivan tositarkoituksella sekä omaa että muiden hyvinvointia kauniilla, rakkaudellisilla ajatuksilla, sanoilla, katseilla ja eleillä.
Mutta ihan aluksi peilin ääreen kertomaan, että minä olen täynnä rakkautta ja täydellinen juuri tällaisena kuin olen – avautuessani juuri itselleni sopivaan tahtiin. Muu seuraa sitten perässä. Ja kun sitä rakkautta ei nyt vaan voi antaa ulos enempää kuin mitä itselleen suo…
<3
