Entäs, jos oletkin villinainen?

”Nainen saattaa haluta olla veden äärellä tai vatsallaan kasvot maata vasten ja haistella villeyden tuoksua. Hänen on ehkä pakko ajaa tuulta päin.

Naisen on ehkä pakko vaeltaa vuorenrinteillä, loikkia kiveltä toiselle ja mitellä ääntään vuorta vastaan. Hän saattaa tarvita tuntikausia tähtitaivasta, jossa tähdet ovat kuin mustalle marmorilattialle ripoteltua irtopuuteria. Hänestä saattaa tuntua, että hän kuolee, jos ei tanssi alastomana ukkosmyrskyssä, istu täydellisessä hiljaisuudessa, palaa kotiin musteen, kyynelten tai kuun tahraamana.

Uusi itsemme on matkalla. Sisäinen maailmamme on muuttumassa.”

– Clarissa Pinkola Estés: Naiset, jotka kulkevat susien kanssa

🌟

Päätin vuosia sitten alkaa seurata sydämeni ääntä ja kuunnella sen johdatusta yli kaiken.

Se oli ihaninta ja vapauttavinta koskaan, ja siinä oli mehukas soul rebel -viba!

Minun sieluni halusi kiipeillä vuorille ja sukeltaa trooppisiin vesiin. Se halusi kilpa-ajaa laulaen eksoottisilla moottoriteillä ilman kypärää, väistellä ilmassa lentäviä riikinkukkoja ja ihmetellä kahden maailman rajaa trooppisen syklonin keskellä.

Olin jo alussa ymmärtänyt, että järjellä selittämätön matkani liittyi naiseuteen minussa, sinussa – meissä kaikissa.

Vaan sitä, kuinka tärkeää omien luurangon palasten löytäminen oli, en ihan itsekään järkipäälläni nähnyt. Mikäs pointti siinä on, että kulkee paikasta toiseen, kun sydän sanoo niin?

Sydämeni agenda hioutui timantiksi vasta notkelmassa, jossa Shamaanisisko antoi käsiini yllä olevan kirjan.

– Että muistaisit, kuinka tärkeää on ottaa omat vaistot käyttöön. Ja alkaisit taas luottaa niihin yli kaiken.

Jo ensisivuilta ymmärsin, että itseni minä kokosin, keräsin ikuisen villinaiseni palasia Andeilta kotkien parista, Meksikon maanalaisista järvistä, eteläisiltä tulivuorisaarilta, pohjoisilta tuntureilta ja goalaisesta elämän sykkeestä.

Ja siitä koko henkisyydessä tuntuu olevan kysymys, seistä vahvana omassa itsessään sekä hengen maailmassa että järjen. Herättää ikiaikaiset vaistonsa, yhdistyä sydämeensä, kuunnella sen kuiskauksia ja muistaa, kuinka ne – ja vain ne – osoittavat oikeaa tietä.

Sielun valitsemaa tietä.

puheenaiheet hyva-olo oma-elama matkat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *