”Heidi, mun täytyy nyt valitettavasti sanoa sulle, että et näytä onnelliselta.”

Totta. Kerron vastanneeni edellisenä päivänä ”onko kaikki ok” -kysymykseen, että valehtelisin, jos sanoisin, että voin mainiosti, mutta mikään ei kuitenkaan ole huonosti.

”Eikö ole jännä, miten kaikki on itsestä kiinni. Itse olin todella syvällä viime keväänä. Kun nousin sieltä, mikään ei ollut elämässäni muuttunut, mutta olin kuitenkin maailman onnellisin ja aurinkoisin kaveri. Muutos tapahtuu sisältä käsin.”

Parin viikon aikana on tapahtunut pari asiaa, joista huomasin, että leijuvaisen onnellinen olotilani alkoi tipahdella. Huomasin, että mielimylly pyöritti matalamielisiä ajatuksia – yritin keskeyttää myllyn. Sitten yritin olla välittämästä siitä ja koittaa toimivaa, mutta lyhytkestoista onnellisuuskikkaa – hymyillä vaikka sattuu.

Ei auttanut.

Sain parin viikon ajan erilaisia merkkejä siitä, että kaikki ei ole nyt ihan hyvin. Mutta en ymmärtänyt niitä täysin. Olo oli vain jotenkin ankea.

Sitten huomasin, että aika moni asia alkoi ärsyttää. Sellaisetkin seikat, joille olisin hetki sitten vain hymyillyt. Eilen pyykkiä ripustaessa hoksasin, että nyt en pärjää yksin.  Pyysin oppailtani apua, ja mahdollisimman pian.
 

Vuorokaudessa päädyin istumaan oululaiselle sohvalle, jossa mielentila näkyi naamastani. Kerroin, kuinka olin alkanut huomata kuin harmaa pilvi olisi laskeutunut ylleni.

Sitten alkoi keskustelukumppanini kanavointi:

”Hyvyys ei vaadi keneltäkään mitään. Hyvyys ei ole katkera. Hyvyys on – ja antaa muidenkin olla.”

”Yhdestä ikävästä asiasta löytyy aina ainakin kymmenen hyvää puolta. Miten toimisit, jos tuo vieressäsi istuva kaveri yhtäkkiä löisi sinua nokkaan?”

”No en just nyt kauhean lämpimästi ajattelisi. Ja saattaisin tintata takaisin”, vastaan jo hymyillen.

”Niin, mutta siitäkin on löydettävissä monta hyvää puolta: esimerkiksi, että eipä nyt onneksi tule verta, nokka on onneksi paikallaan ja henkikin säästyi. Kaikista ikävistä asioista löytyy näitä. Kaikki eteen tulevat ikävät asiat ovat oppejamme, joita olemme täällä suorittamassa. On meistä kiinni, että jäämmekö ajatuksissamme kiinni niihin. Että mitä se mokoma juippi nyt ajatteli tuolla tavalla lyödessään, ja mitenkä nyt voisin oikein kostaa. Vai kiitollisuuden kautta.”

”Onnellisuus on kiinni omista ajatuksista. Jos otat negatiivisin ajatuksen, sille tapahtuu kuin lumipallolle pyöritettäessä – se kasvaa ja negatiivisuus lisääntyy elämässä. Samoin käy, jos otat valoisan ajatuksen ja ruokit sitä, sille käy samoin ja hyvyys lisääntyy elämässä. Kun annat itsesi astua hyvyyden virtaan, astut samalla loppumattomaan runsauden virtaan.”

Vau! Olin huomannut, että harmaiden ajatusten ympärille kertyy pyörre, mutta en ollut osannut ajatella samaa valoisasta. Ihana ajatus – valopallon pyöritys!

”Jos saat itsesi kiinni negatiivisesta ajatuksesta, ota siitä heti kiinni, ja mieti tai kirjoita ainakin kymmenen siihen liittyvää positiivista puolta. Tämä vaatii aluksi ajatusten tarkkailua, mutta se on nyt sinun tehtävä.
 

Ja sitten päästäänkin tämän vuoden teemaan:

”Ensimmäinen avain onnellisuuteen on itsen rakastaminen. Ehdoitta, juuri sellaisena kuin sinä olet. Se, että olet nyt ollut negatiivisempien ajatusten parissa, tarkoittaa, että olet pohjimmiltasi tyytymätön itseesi. Tapahtumat, jotka ovat saaneet sen aikaan, ovat olleet sinulle tarpeellisia peilejä, jotta löytäisit nuo tyytymättömyyden kohteet itsessäsi.
Sanohan nyt, että ’minussa ei ole mitään vikaa’.”

Kakistelen. Liikutus siitä, että tämäkin tilanne vei sylttytehtaalle, eli itsen rakastamiseen, valuu vetenä silmistä.

”Minussa ei ole mitään vikaa.”

”Vähän taisit joutua miettimään”, hymyilee keskustelukumppanini.

”Toinen seikka on, että älä koskaan toimi itseäsi vastaan. Älä edes miellyttääksesi muita, jotta he pitäisivät sinusta enemmän. Jos joku pyytää sinua tekemään jotain, josta tiedät, että et halua sitä tehdä, älä tee. Älä tee. Toisinaan voit joutua punnitsemaan kahden tasavahvan vaihtoehdon välillä. Valitse silloin se, josta koituu sinulle vähemmän vahinkoa. Et rakasta itseäsi, jos toimit itseäsi vastaan.”

”Ja jos joskus tulee tilanne, että haluat jotain, ja tiedät kuinka saat sen, saatat joutua punnitsemaan, että otatko haluamaasi sittenkään vastaan, koska sen vastaanottaminen voi tehdä kipeää.”

Keskustelun aikana kaikki kolme huoneessa olijaa jo huomaamme, kuinka minussa on tapahtunut muutos. Kasvanut harmaa ajatuspallo on haihtunut, ja vaihtunut pieneen valoisaan ajatuspalloon – tätä alan nyt sitten pyöritellä eteenpäin.

”Se kyllä kasvaa pyörittelemättäkin. Tämä on nyt sinun tärkein tehtäväsi, ajatusten pitäminen valoisana- kaikki muu hyvä tulee elämääsi sen myötä. Ja koska osaat kirjoittaa, niin mene ja kirjoita nämä asiat itsellesi ylös niin hyvin kuin muistat. Siten voit palata tarvittaessa tekstin pariin ja tiedät, että jos koskaan vielä tipahdat negatiivisten ajatusten puolelle, pääset sieltä nopeasti takaisin. Se on sinun omissa käsissäsi.”

Kun pääsin kotiin, peilistä katsoi valoisa olento.

Negatiiviseen ajatussykkyrään päätyminen oli siis ihana opetus siitä, kuinka tunnistaa, että pyörittelee vääränväristä palloa. Nyt tiedän, että pallon voi vaihtaa valoisaan, ihan koska tahansa. Se vie aikaa yhtä kauan kuin yksi tietoinen ajatus – siitä se sitten taas kasvaa.

Tiistai on ihmeitä täynnä. <3

PS: En tiedä yhtään kuvaa, joka sopisi tämän tekstin kanssa paremmin: Eka rivi.