Kolme yötä jouluun on lalalaaaa…ja kuume nousee nousemistaan! Masentua ei auta – positiiviset puolethan sitä on tässäkin. Vaikka olo on tukala ja keuhkoja, päätä ja korvia kolottaa vuorotellen, niin saanpahan ainakin katsoa niin paljon gilmoren tyttöjä kuin jaksan, syödä aamupalaksi muutaman suklaa palasen (ainoa mikä maistuu) ja maata rauhassa kahden peiton alla. Kukaan ei […]

Oletko nähnyt jo tämän kuvan? Tai no, olet luultavasti nähnyt.     Hetkessä internet täyttyi Bana Alabedista, aikamme Anne Frankista. En olisi ikinä kuuna päivänä halunnut maailmaamme toista Anne Frankia, mutta tässä ollaan.  On paljon spekuloitu voiko koko tyttöä edes olla olemassa. Kuka 7-vuotias kirjoittaa noin taidokkaasti, käyttää twitteriä tai saati sitten kaikki tämä keskellä […]

  Menneellä viikolla toimistolla lauloin taustalla soivan musiikin mukana. En päässyt 30 sekunttia pidemmälle, kun kuulin toiselta puolelta jonkun huutavan ”oo hiljaa tai opettele laulamaan”. Hetkeäkään miettimättä repesimme muun toimistoväen kanssa nauruun.  Pari päivää tämän jälkeen olin taas työn hurmiossa ja kuulokkeet korvilla laulaen. Toinen työkaverini sanoo ”Elina, kaikista lauluista tulee jotenkin todella hyviä kun […]

Viimeisen viikon aikana on menty ja tultu. Kovaa. Tunteet on menneet ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Töissä on raadettu hullun lailla. Olen nukkunut yhtenä yönä tunnin verran, toisena yönä viisitoista. Rikoin pesukoneenikin puhdistamalla nukkasihtiä. Korjaajamies ei ollut ikinä ennen tavannut ketään, joka olisi saanut revittyä putken irti tehdessä niin yksinkertaista huoltotoimenpidettä. Noh sain kunnian olla […]

Tiedän, että nyt liikutaan suuria mielipiteitä ja niiden eroavaisuuksia aiheuttavan aiheen lähellä, mutta enään en vaan voi jäädä sivusta katsojaksi. Kerrottakoon ensiksi se, että olen saanut itse evankelis-luterilaisen kasvatuksen. Lapsena meillä kotona luettiin iltarukous, mummin ja ukin luona myös ruokarukous. Mummini rukoili joka ilta meidän lasten ja lastenlasten puolesta. Jouluaattona kävimme joulukirkossa. Nuorena vietin kesäisin […]

  Wait a minute! Kirjoittaessani tätä postausta kalenterini näyttää päivämääräksi 27.11. Sehän tarkoittaa sitä, ettei marraskuuta ole kuin vajaa viikko enään lusittavana. Vastahan minä manasin sitä, kuinka vuoden pisin kuukausi alkaisi eikä loppua vain yksinkertaisesti näkynyt. Onneksi minulle on suotu surkea ajantaju; päivät vierähtää huomaamatta, juoksen paikasta toiseen espanjalaisittain myöhässä ja elän edelleen vuodessa 2014. […]

Kokeiltu on ja todeksi todettu. Viime sunnuntai oli minulle todella surkea. Kaikki ikävä tuntui (tottakai) pakkautuvan yhteen päivään. Siinä raskaan viikonlopun jälkeen ei auttanut muu kuin miettiä kyynelten keskeltä ’millä keinoin lähteä tästä seuraavaan viikkoon’. Think happy be happy – helppoa! ”Ah ihanaa, että alkaa uusi viikko” ”Uusi onnenpäivä maanantai!” ”Työt ja arki huomenna JES” […]

Pari päivää sitten istuessani metrossa uusi upea kukkakimppu sylissäni kävin mielenkiintoisen keskustelun vieressä olleen vanhemman naisen kanssa. Koko keskustelu sai alkunsa hänen ihastellessa kukkiani. Syytä onkin, upeita kun ne ovat. Kerroin naiselle, että kukkien ostaminen on minulle yleensä palkinto kodin siivouksesta – tällä kertaa kuitenkin vain tsemppaus keskellä harmaata marrraskuuta. Tästä pääsimmekin itse aiheeseen:  ”Onpa […]

”Ella ajattelin alkaa kirjoittamaan uudestaan” ”Taas?” Kyllä taas. Olen Elina, kakskyt ja risat. Pohjoisen sielu Helsingissä. Kattojen yllä itse asiassa, yhdessä pikkusiskoni kanssa.  Muistatteko kun oltiin nuoria ja facebook täyttyi ystävien työ- ja koulutustiedoista? Oli ne, jotka täyttivät tietonsa kauniisti ja virallisesti, kuin CV:tä kirjoittaessa. Sitten oli niitä, jotka kävi ”elämän kovaa koulua”. Muistan lukeneeni […]