Kympin tie onneen

Pari päivää sitten istuessani metrossa uusi upea kukkakimppu sylissäni kävin mielenkiintoisen keskustelun vieressä olleen vanhemman naisen kanssa. Koko keskustelu sai alkunsa hänen ihastellessa kukkiani. Syytä onkin, upeita kun ne ovat. Kerroin naiselle, että kukkien ostaminen on minulle yleensä palkinto kodin siivouksesta – tällä kertaa kuitenkin vain tsemppaus keskellä harmaata marrraskuuta. Tästä pääsimmekin itse aiheeseen: 

”Onpa upeaa, että palkitset ja hemmottelet itseäsi toisinaan”

Leukani loksahti alas hämmennyksestä – eikö hän muka tekisi niin? Tai hänen ystävänsä? Kyllä minun ystäväpiirissäni tiedetään, kuinka perjantai lenkkini kulkee ympyrätalon s-marketin ja alkon viiniosaston jälkeen Porthaninkadulle kukkakauppaan. Kaikki tähän listaan kuuluvat paikat ovat tärkeitä etappeja. S-marketissa valitsen parhaimmat mandariinit ja valitsen tarkkaan viikonlopun suklaan,  alkossa keskustelen myyjien kanssa toisinaan pitkänkin tovin siitä, mikä sopisi juuri tämän viikon viiniksi. Kukkakaupassa taas pohdimme miten Melania Trump tulee pärjäämään first ladyna kimppua kootessamme. Onko tosiaan totta, että joku tyytyisi nyhjyisiin mandariineihin ja eläisi viikkonsa ilman kukkia?  

Asia on laittanut ajatukseni niin sekaisin, että päätin tutkiskella asiaa ystäväni googlen avulla. Hakusanat ”itsensä palkitseminen” ja asiaan. Sivu täyttyi laihduttajien palkitsemisvinkeistä ja otsikoista ”älä palkitse itseäsi” (mitä helvettiä?). Muutamissa jutuissa kerrottiin, miten on hyväksyttvää palkita itsensä esim. opinnäytetyön tai suuren työprojektin päätyttyä. Ymmärrän pointin, sehän on loistava syy ostaa itselle viikon lomamatka tai vaihtoehtoisesti pränikät Minna Parikat. MUTTA, hämmästyksekseni huomasin ettei yhdessäkään näistä jutuista puhuttu arjen pienistä palkinnoista. Kukkakimpun ostamisesta tai lounaspaikan vaihtamisesta keskellä viikkoa astetta parempaan. Voiko olla niin, että kaikki ei vain harrasta näitä? Että tyytyy päivästä toiseen työpaikan omaan lounaskahvilaan, tai, että uskoo aidosti kukkien kuuluvan vain juhlapäiviin. Mielipiteitä anyone?

Kaunis kukkakimppu pöydällä on minulle muistutus muutamastakin asiasta; hienosti siivottu ja tsemppiä tulevaan viikkoon. Tärkeimpänä kuitenkin muistutus itselleni siitä, että ansaitsen tämän kympin maksavan kaunokaisen pöydälleni. Siitäkin huolimatta, että parin viikon päästä lehdet tippuvat alas ja kimppu lentää kuihtuneena roskiin – nyt saan ja aion(!) nauttia siitä täysin rinnoin! 

Arjen luksusta lisää! Ehdoton mielipiteeni ja vinkki tätä lukeville. Kukkakimpuilla ja hyvillä vartalorasvoilla minä 1 – marraskuu 0 . 

PS: Marraskuu on kuukausista juuri oikea hankkia kuivattuja kukkia (kuten nämä ovat). Kaiken kauneuden keskellä niissä on todella marraskuista tunnelmaa, plus ne kestää halutessa vaikka seuraavalle kesälle. Haastavin hoitoprosessi näissä kukissa; suojeleminen kaikilta ihailijoilta iltapäivän metrossa.