”Ole hiljaa tai opettele”
Menneellä viikolla toimistolla lauloin taustalla soivan musiikin mukana. En päässyt 30 sekunttia pidemmälle, kun kuulin toiselta puolelta jonkun huutavan ”oo hiljaa tai opettele laulamaan”. Hetkeäkään miettimättä repesimme muun toimistoväen kanssa nauruun.
Pari päivää tämän jälkeen olin taas työn hurmiossa ja kuulokkeet korvilla laulaen. Toinen työkaverini sanoo ”Elina, kaikista lauluista tulee jotenkin todella hyviä kun sä laulat niitä”. NO NYT.
En usko kommentin johtuvan siitä, että olisin kummoisempi laulaja. Mutta, ehkä ennemminkin siitä, että olen nuoresta lähtien elänyt musiikia niin valtavan vahvasti, joten ehkä se näkyy ja kuuluu. Näkyy ruokakaupassa, kun tanssin yksinäni keskellä vihanneshyllyjä ja kuuluu konsertteina koko toimisto porukallemme.
Muistan kun saimme lapsena ensimmäisen pianon. Olin viisi-kuusi vuotias. Istuin sinä päivänä ”pianohuoneessa” noin 12 tuntia opetellen ja kuunnellen uusia ääniä. Olin haltiossani koko pianosta, miten ääni syntyy pienistä vasaroista ja metallikielistä, tai, mitä kaikkea pedaalit saavatkaan aikaan. Harjoittelin vuodesta toiseen – toisinaan otin soittotunteja kun taas toisinaan en, mutta kummoinen pianisti minusta ei ikinä tullut. Pianon soittaminen on kuitenkin semmoinen taito, jonka haluaisin viellä aikuisiällä oppivani.
Noh palataan tähän jälkimmäisen työkaverini kommenttiin, siihen kun lauluista tuli yllättäen hyviä. Jos jotain olen musiikkia kaikissa sen muodoissa opiskellessa oppinut, niin olen oppinut elämään sitä. Nautin musiikista ihan helvetisti. En tiedä mikä tekisi minut onnellisemmaksi kuin ABBAn legendojen läpi laulaminen aamutakeissa pikkusiskoni kanssa. Metrossa kun kuulen Astrid S:n Paper Thin jättää sydämeni lyönnin välistä ja mutristan suuta (tiedän mitkä muistot siitä laulusta tulee taas mieleen). Sydämmeni jättää lisää lyöntejä välistä Amy Winehousen, Nina Simonen ja Etta Jamesin soidessa. Toisinaan pyydän ystäviäni olemaan hiljaa hyvän laulun alkaessa (tyynen viileästi kesken keskustelun) – hymyilen kieron onnellisesti silmät kiinni ja hetken fiilistelyn jälkeen jatkan siitä mihin jäätiin. Sori kaverit…
Olen nyt yrittänyt pari päivää kirjoittaa tähän mitä kaikkea musiikki minussa aiheuttakaan, mutta en vain osaa! Jakakaa minulle teidän suurimmat sydämmen sykäyttäjät, annetaan musiikin puhua puolestaan. x