Tiedän, että nyt liikutaan suuria mielipiteitä ja niiden eroavaisuuksia aiheuttavan aiheen lähellä, mutta enään en vaan voi jäädä sivusta katsojaksi.

Kerrottakoon ensiksi se, että olen saanut itse evankelis-luterilaisen kasvatuksen. Lapsena meillä kotona luettiin iltarukous, mummin ja ukin luona myös ruokarukous. Mummini rukoili joka ilta meidän lasten ja lastenlasten puolesta. Jouluaattona kävimme joulukirkossa. Nuorena vietin kesäisin viikon tai pari isosena rippileireillä. Suvustamme löytyy niin pappia kuin uskonnonopettajaa monien sukupolvien yli. Yläasteella kiinnostuin kovasti etenkin eri uskontojen historiasta ja eroavaisuuksista. 

Takaisin itse asiaan. Hengailin kotona pari päivää sitten vapaapäivän kunniaksi ja selailin snapchattia läpi. Seuraavana oli vuorossa @lindusius mystory ja hetken sitä seurattuani aloitin sen alusta. Samalla kävelin eteiseen hakeakseni jotain, mistä hän juuri kertoi. Helsingin seurakunnat on lähettäneet jokaiseen kirkkoon kuuluvaan kotiin joulukalenterin – valtavan kauniin sellaisen! Kalenteri on helsinkiläisen Jenny Lucanderin kuvittama, kauneineen väreineen ja piirroksineen tehty. Se on julkaistu Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten seurakunnissa. Lindan mystorissa puututaan kuitenkin suureen epäkohtaan kalenterikuvan ja alkuperäisen välillä. Ensimmäinen kuva on itse kalenterista ja seuraava taiteilijan alkuperäinen kuva hänen instagramistaan. 

En voinut uskoa tätä todeksi. Katsoin kuvia uudestaan ja uudestaan ja kaikki pysyi samana. Tai noh, erinä tässä tapauksessa. Niin järkyttävän erinä. 

Linda kertoi jo mystoryssaan kuinka oli ottanut yhteyttä Jennyyn (taiteilijaan) kysyäkseen, miksi tämä on toteutettu kuten on. Vastaus kaikessa yksinkertaisuudessaan: seurakunnan toiveesta. Elämme aikaa, kun uuden (upean ja vihdoin saavutetun) avioliittolain on määrä astua voimaan kolmen kuukauden päästä, kunnes sitten kirkko päättää osoittaa kantansa tällä tavalla. 

Vaihdoin itsekkin pari viestiä Jennyn kanssa instagramissa. Kiitin upeasta kalenterista, kerroin järkytyksestäni ja kysyin viellä erästä asiaa. Kun kuvia vertaa keskenään huomaa näiden samojen miesten ihonvärin vaalentuneen kalenterikuvaan. Kysyin onko silmissäni vikaa vai painokoneissa heikot musteet, vai onko todella niin, että heidän ihonvärinsä on vaalennettu? Sain varmistuksen itse taiteilijalta – seurakunnan toiveesta ihonväriä on vaalennettu pari astetta. Tämä oli se kuuluisa viimeinen niitti minulle. 

Omasta suhteestani uskontoon tänä päivänä en sen enempää aio tässä puhua kuin, että olen kiitollinen saamastani kasvatuksesta. Olen usein kuitenkin miettinyt tätä uutta avioliittolakia uskonnollisesta näkökulmasta. Törmäämme jatkuvasti teksteihin, joissa avioliiton kerrotaan olevan vain naisen ja miehen välinen liitto. Jokainen meistä on uskoakseni näitä lukenut – luultavasti päässyt myös ottamaan kantaa aihetta koskeviin keskusteluihin. Jos jotain minä olen oppinut lapsuuden iltarukouksista ja siitä, mitä mummi ja äiti on minulle opettaneet meidän uskonnostamme, on seuraava: 

Se Jumala, joka tuolla jossain on, on armelias ja rakastava. Sen ympärillä on parvi uskomattoman kauniita enkeleitä, joihin nykyään kuuluu mm. mummini, vara-mummini ja pikkuserkkuni. En millään pysty tai edes halua uskoa, että se Jumala, joka on pelkkää rakkautta tekisi mitään näin pahaa. Laittaisi toisen ihmisen arvojärjestyksessä toisen alapuolelle, tai loisi toisen ihmisen tuntemaan epäonnistumista siitä, mitä hän on. Minä olen yhdenvertainen jokaiseen ihmiseen ja asiaan ympärilläni, ja se on jotain, minkä haluan muistaa aina. Kaikki rakastava taivaan Isä välittää meistä jokaisesta tasavertaisesti yhtä paljon – oli kyseessä sitten seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö, eettiseen vähemmistöön kuuluva henkilö tai pyörätuolissa istuva henkilö. 

Näin minulle on opetettu. 

Olen niin valtavan pettynyt ja surullinen. Kaunis joulukalenteri on pilattu rumien mielten johdosta. Onko kirkko Suomessa edelleen niin ahdasmielinen ja konservatiivinen, että on valmis riistämään joiltakin juuri sen oikeuden johon heidän uskonsa perustuu? Usko, toivo ja rakkaus – suurin niistä on rakkaus. Saati sitten tuomaan sen esille kirkolle yhden tärkeimmän juhlan muodossa!

En millään haluaisi aiheuttaa lisää surullista mieltä tai harmia, mutta koska olemme tärkeän asian edessä teen sen senkin uhalla. Jos korvistasi nousee savu ja haluat tehdä asialle jotain, voit tehdä. Palautteet joulukalenteria koskien voi antaa sivulla www.itkumuuri.fi . Lyhyt ja simppelikin palaute on parempi kuin ei mitään. 

Nyt tehtyäni sen mitä voin alan valmistautumaan omaan joulun viettoon. Lämmin henkiseen ja suvaitsevaiseen jouluun. Valmistelen pari jouluyllätystä läheisilleni ja annan myös niille, jotka sitä todella tarvii. 

Pienet hyvät teot vinkkejä joulun alle:

-Anna kolikkosi pelastusarmeijan joulupataan. Ne saapuvat kaduille 16.12, sitä ennen voit lahjoittaa netissä. Voit myös osallistua patavahdiksi.

-Luovuta verta! https://www.veripalvelu.fi näet kuinka verta tarvitaan juuri nyt ja joulun lähestyessä tarve tulee entistä kriittisemmäksi. 

-Kysy läheisistä vastaanottokodista, turvakodeista yms. onko heillä tarvetta talvivaatteille tai -kengille. Jos sinulta löytyy ylimääräiset, anna ne niitä todella tarvitseville. 

-Pyyhi naapurin auton lumet aamulla. 

-Anna eettinen lahja! Parina vuonna vanhempani ovat saaneet kortin, jossa kerrotaan heidän joululahjansa olevan lahjoitettu vuohi Afrikkaan tai ammattiopinnot sitä tarvitsevalle tytölle Aasiassa. 

Rauhallista joulun odotusta ihanat.