TAAS

”Ella ajattelin alkaa kirjoittamaan uudestaan”

”Taas?”

Kyllä taas. Olen Elina, kakskyt ja risat. Pohjoisen sielu Helsingissä. Kattojen yllä itse asiassa, yhdessä pikkusiskoni kanssa. 

Muistatteko kun oltiin nuoria ja facebook täyttyi ystävien työ- ja koulutustiedoista? Oli ne, jotka täyttivät tietonsa kauniisti ja virallisesti, kuin CV:tä kirjoittaessa. Sitten oli niitä, jotka kävi ”elämän kovaa koulua”. Muistan lukeneeni hieman huolestuneena näitä elämän kovan koulun kävijöiden profiileita suunitellesani omaa turvallista tulevaisuuttani. Sitten kaikki muuttui. Jätin tulevaisuuden suunnittelun tuleville vuosille, ostin menolipun Espanjaan ja jäin sinne yhdeksän kuukauden ajaksi. En ole varma tiesinkö sitä ennen kuinka suuri intohimo matkustamisesta tulisi minulle. Silloin se elämä muuttuikin. 

Palasin Suomeen suorittamaan opintoni lukiossa loppuun – en viellä toistaiseksi ole sitä tehnyt. Arvatkaa mitä olen tehnyt? No, tuhansia tunteja töitä. Päivätöitä, ylitöitä, kolmea extra työtä. Matkustanut ympäri Eurooppaa, elänyt glitterin hohtoista elämää rakastamassani Helsingissä. Käynyt koko tunneskaalan läpi. Suunnitellut tulevaisuuttani – suunnitelmat ovat vaihtuneet viikottain. Kasvanut hieman lähemmäs aikuisuutta, kun taas samalla ottanut pakkia kohti nuoruutta. 

Elämänkoulussa on tarina minusta, joka ei viellä ole päätynyt minnekkään. Menen ja tulen, iloitsen ja suren, kokkaan huonosti, mutta valitsen hyvän viinin. Mukanani kulkee suojelusenkeli taulu ja Marimekon trikoolakanat. 

Ei muuta kuin, tervetuloa, olet erittäin tervetullut! Tehdään tästä yhdessä paikka, missä jokainen pieninkin haaveilija voi tuntea olonsa turvalliseksi.

<a href=”https://www.bloglovin.com/blog/18356809/?claim=ftv9be85sw6″>Follow my blog with Bloglovin</a>