Vanhempien ero

Vanhempani erosivat kun olin päättänyt ala-asteen. 6-7lk välisenä kesänä. Olin sinä vuonna täyttämässä 13 vuotta. Ero ei ollu helppo, ei todellakaan. Meitä on neljä lasta, minä, pikkuveljeni ja kaksi pikkusiskoa. Nuorin siskoni menee nyt 3 luokalle, toinen viidennelle ja veljeni 8 luokalle. Joten siskoni olivat tosi pieniä eron tapahtuessa.. Olin meistä lapsista vanhin joten jouduin olemaan usein pienempien tukena ja turvana, vaikka itseäniki pelotti. Muistan elävästi ja se on varmasti jäänyt mieleeni loppuelämäksi kun oli myöhäinen ilta, kello jotain yhdentoista ja kahdentoista väliltä. Pikkusiskoni nukkuivat samassa huoneessa, minä ja veljeni omissamme. Äiti ja isä huutavat ja tappelevat talon toisessa päässä olevissa huoneissa niin että seinät rytisee, kuulen kun pienin siskoistani itkee hiljaa ja yrittää vaimealla äänellä huutaa äitiä. Äiti ei tietenkään kuule, joten minä menen. Pieni siskoni oli vasta suunnilleen viiden vanha ja itki sängyssä. Menin hänen viereen makoilemaan ja yritin saada nukahtamaan vaikka minuakin pelotti kamalasti. Mutta vanhempani eivät tyytyneet vain tappelemaan talon perähuoneissa vaan tulivat yhtäkkiä aivan siskojeni huoneen oven viereen. Tästä olen heille todella vihainen, huusivat ja kirosivat, vaikka talossa oli pieniä lapsia joitten olisi pitänyt saada nukkua jo siihen aikaan. En muista heräsikö toinenkin siskoni, en ole varma, mutta muistan elävästi sen pelon jonka tunsin, kun pelkäsin että mitä tapahtuu ja mitä jos he näkevät että olen siellä siskojeni huoneessa. Pelkäsin niin mielettömän paljon mutten voinut näyttää sitä siskoni vuoksi. Eikä tämä jäänyt ainoaksi kerraksi kun näin tapahtu. Ero oli pitkä ja siihen sisältyi paljon hetkiä jotka painavat ja mietityttävät minua varmasti loppuelämän. Tästä erosta tulen vielä kertomaan parissa tulevassa postauksessa!