Lupauksia.

Heipat pitkästä, pitkästä aikaa. Niin taas on aika vierähtänyt koulua viimeistellessä, ettei ole täällä blogin puolella ehtinyt pyörähdellä. Tai no, aikaa olisi ehkä ollutkin, mutta pää on ollut niin täynnä liikeanalyysejä, anatomiaa yms, ettei sinne paljoa muuta ole mahtunutkaan.

Nyt on kuitenkin koulu suoritettu kunnialla loppuun… Hetkeksi. Viikon päästä alkaa uusi koulu, uudet haasteet ja tarkoituksena on siirtyä ihmettelemään lihashuollon ihmeellistä maailmaa, hierojan ammattitutkinto on nyt siis seuraava etappini.

No mutta, nyt tähän päivään. Uuden vuoden lupaukset on tehty ja salilla sekä lenkkipoluilla on nyt ruuhkaa. Tuntuu kaikilla olevan kova hööki päällä… -KaikkiTänneHetiMulleJustNytEikäHuomenna-Pirkkoja ja Perttejä säntäilee ympäriinsä. Kauhea into on päällä ja tahti on kova. Valitettavasti kuitenkin juuri nämä samaiset Piket ja Perat ovat maaliskuuhun mennessä TODENNÄKÖISESTI vetäneet itsensä ihan piippuun, loukkaantuneet, kyllästyneet tai yksinkertaisesti tulleet siihen tilanteeseen, että tajuavat ettei sellaisen tahdin ylläpitämiseen riitä paukut eikä aika. Rukkaset heitetään naulaan ja katsotaan sitten kevään korvalla uudestaan.

Se on selvä juttu, että kun liikkeelle lähdetään sata lasissa, niin ei sitä kovin pitkälle jakseta rynnätä. Kun into on tammikuun alussa piukeana ja joulun ruuat painaa vyötäröllä niin jo vain energiaa löytyy ja saliaikaa saadaan järjestettyä vaikka joka illalle. Sitten tulee se takapakki. Voimat loppuu, väsy iskee, kyllästyttää, flunssa tulee, lapsi sairastuu tai mitä vaan. Viime viikolla salilla rehkittiin kuudesti ja tällä viikolla vain kerran. Harmittaa ja turhauttaa. Sitten jo vituttaa. Ei jaksa enää, ihan sama. Antaa olla. Unohdetaan koko juttu. Joillekkin tuttua, joka vuosi.

Sen sijaan, jos lähdettäisiinkin uuteen vuoteen luvaten tehdä siitä parempi, askel kerrallaan. Ensimmäinen hyvä askel on aloittaa lisäämällä liikuntaa kohtuullisina annoksina. Kävelylenkkejä, lisää hyötyliikuntaa, lumen luomista, mukavaa kevyttä jumppaa kerran-pari viikossa. TV:n katseluajasta voitaisiin nitistää ainakin pari tuntia viikossa ja viettää sekin aika vaikka hiihtämässä. Tai jos telkkaria on katsottava niin samalla voisi vaikka sitten jumpata tai venytellä. Seuraavaksi voi sitten tarkastella ruokavaliota. Vähemmän sokeria ja kovaa rasvaa, enemmän laadukkaita, puhtaita ravintoaineita. Pieniä, pysyviä päätöksiä. Ei pikakuureja, ei nälkää, ei pettymyksiä.

Pikkuhiljaa liikunnan määrää voi lisätä jos siltä tuntuu ja aikataulut sen sallivat.

Eikä se itselle mieluisa liikuntamuoto välttämättä löydy sieltä kuntosalilta. Kannattaa tarkastella muitakin vaihtoehtoja ennen kuin menee allekirjoittamaan vuoden sopimuksen lähisalille. Koska meitä ihmisiä on ihan joka lähtöön, niin takuulla ei kuntosaliharjoittelu tai ryhmäliikunta ole meille jokaiselle ”se juttu”. Toki, jos kuntosaliharjoittelu kiinnosta niin sinne vaan, ilman muuta, mutta jo heti alussa kannattaa ehdottomasti pyytää Personal Traineria tai kuntosalivalmentajaa laatimaan juuri sinulle räätälöity, sinun tavotteita tukeva saliohjelma. Näin harjoittelun mielekkyys ja turvallisuus varmistuvat ja todennäköisemmin jatkat harjoitteluasi vielä maaliskuun jälkeenkin :)

Niinpä, kannustaisin teitä kaikkia, jotka viitapiruina viipotatte kuntosaleilla ja lenkkipoluilla; vetäkää käsijarrusta, himmatkaa vähän ja järkeistäkää tekemisenne. Ennenkaikkea Välttäkää Passiivisuutta, liikkukaa teille mieluisimmalla tavalla ja tehkää sitä mahdollisimman paljon yhdessä läheisten kanssa, omaa aikaa unohtamatta.

Tsemppiä kaikille! :)

 

Ata