SokeriRiihi
Kirjoittelin aiemmin hieman vellovasta sokeririippuvuudesta ja pyysin saada kokemuksia asian kanssa kamppail(evilta/leilta). Kaunis kiitos kaikille jotka jakoivat oman tarinansa! Arpaonni suosi nimim ”Kermis”:tä, jolle lähti postitse Cocovin ihana Marjaisa-marjajauheseos.
Sitten asiaan; Oma sokeririippuvuuteni, tarkemmin sanoen hiilaririippuvuuteni alkoi vasta aikuisiällä, muutama vuosi sitten, toisen lapsen syntymän jälkeen. (Puhun hiilaririippuvuudesta siksi että sokerit ovat hiilihydraatteja ja riippuvuuteni koski myös muita käsiteltyjä, nopeita hiilihydraatteja, kuten valkoisesta jauhosta valmistettuja tuotteita jotka usein kulkevat käsi kädessä sokerin kanssa) En ole ikinä ollut järin perso makealle ja olin aina kummastellut ihmisiä jotka pystyivät syömään kokonaisen levyn suklaata yhdeltä istumalta! Kunnes..
Jokin napsahti ja makea alkoi maistumaan. En tiedä vaikuttiko asiaan synnytyksen jälkeiset hormoniheittelyt, väsymys vai mikä, mutta viikkojen kuluessa laku muuttui suklaalevyksi ja ruisleipä vaihtui pullaan ja hampurilaisiin. Pian kierre oli valmis. Aina löytyi syy avata karkkipussi tai mäkkärin luukku. Seuraavassa hetkessä kieriskelin vatsakipuisena morkkiksessa hokien ”ei enää koskaan”. Niin, ei ennen seuraavaa kertaa, seuraavaa suklaalevyä. Sama kuin kusisi housuun pakkasella, hetken se lämmmittää kunnes.. Pari vuotta vierähti sokerihuurussa kunnes eräänä päivänä tuli pysähdys. Vaakalukema oli korkeampi kuin koskaan, jatkuva väsymys ja ärtymys vaivasi enkä muistanut milloinka viimeksi vatsani oli ollut kivuton..
Silloin aloin miettimään että minkä hel…in takia teen tätä itselleni? Miksi sullon itseeni sellaista paskaa joka ei aiheuta mitään hyvää? Paasasin lapsilleni karkinsyönnin haitoista ja pidin tiukasti kiinni heidän karkkipäivästään samalla kun mietin jo mielessäni mitä herkkuja illalla meinaan popsia kun saan lapset nukkumaan. Tiesin tasan tarkkaan miksi olin tiukka heidän karkinsyönnin suhteen, mutta en vaan ottanut vaaria omista neuvoistani. Jotain piti siis tehdä.
Ensimmäinen askeleeni hiilarihuuruista vierottumiseeni oli ihan totaalisesti poistaa kaikki kotoa löytyvät herkut; karkit, sipsit, pullat jne. Kaupassa kiersin kyseisiä tuotteita notkuvat hyllyt siirtämällä ajatukset ihan muualle. Ostin paljon hedelmiä, sokeritonta mehukeittoa, marjoja yms., tuotteita jotka olivat makeita mahdollisimman luontaisella tavalla. Aloin miettimään niitä epämukavia tuntemuksia joita höttöhiilariherkut oli aiheuttanut ja laitoin ne paperille; Paha olo, vatsakipu, morkkis, itseinho, lihominen…kirjoitin kaiken ylös. Makeanhimon yllättäessä otin listan esiin ja sain hyvän muistutuksen miksi ei kannattanut sortua. Pikkuhiljaa aloin tietoisesti lisäämään päivääni asioita jotka aiheuttivat mielihyvän tuntemuksia, kuten liikunta ja muut harrastukset, saunominen tai vaikkapa villasukat, teekuppi, pari kynttilää ja hyvä kirja! Näillä pienillä jutuilla sain ajatuksiani pois karkkipussista ja samalla mielihyvähormonit hyrräämään, mikä varmaan alkoi näkyä ulospäin. Aloin lisäämään ruokavaliooni aamupalasta alkaen enemmän proteiinia ja syömään säännöllisen ateriarytmin mukaan. Näin varmistin ettei verensokeri päässyt heittelemään eikä makeanhimo yltymään. Kotiin en tuonut kaupasta enää vaaleaa leipää ja pastakin vaihtui täysjyvään. Pikkuhiljaa pyrin minimoimaan valkoiset jauhot ja sokerit eli kaikki prosessoidut ja ravintoköyhät ravinteet ruokavaliosta. Ja samalla tiellä ollaan edelleen.
Tänä päivänä karkit, sipsit ja hampparit kuuluvat kyllä elämääni, mutta hyvin harvoin. Makeanhimo on enää muisto vain. Otan kahvipöydässä muffinssin jos haluan, en siksi että minun täytyy se saada. Ja yhtä hyvin voin olla ottamattakin. Olen siis kuivilla 🙂
Tämä oli minun tarinani tiivistettynä, olisin kyllä voinut kirjoittaa vielä vaikka kuinka ja paljon.. Säästän kuitenkin ajatuksia vielä tuonnemmaksi ja jaan niitä aina tilanteen tullen. Ja koska tämäkin postaus venähti jo aika pitkäksi niin päätin että kirjoitan koosteen saamistani lukijoiden kokemuksista seuraavassa kirjoituksessa, ihan piakkoin!
Nyt hyvät yöt kaikille!
Ata
