Suut vähemmän makiaks!

Maistuisiko suklaa? Riittääkö kaksi palaa vai meneekö koko levy heittämällä? Entä voiko karkkipussia aukaista ilman että sen syö tyhjäksi siltä istumalta? Sokeririippuvuus on hyvin usein yksi suurimmista kompastuskivistä kun lähdetään muuttamaan elämäntapoja terveellisempään suuntaan.

Jatkuvasti julkaistaan tutkimuksia joissa sokeria verrataan huumausaineisiin sen aiheuttaman riippuvuuden vuoksi, eikä ihme. Jatkuvastihan sinne makean äärelle hakeudutaan; Kun on kiire syödään suklaapatukka. Kun masentaa syödään suklaalevy. Kun katsotaan leffaa syödään pussillinen karkkia. Kun lapsi tottelee niin annetaan sillekkin karkkia.. Listaa voisi kai jatkaa loputtomiin…

Sokeri vaikuttaa meihin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Se luonnollisesti nostaa verensokeria, antaa nopeasti energiaa ja boostaa kiireen keskellä. Korvien välissä makea sokeri saa aikaan hyvänolon tunnetta, joka omalta osaltaan kohentaa mielialaa, piristää ja kaiken synkkyyden keskellä lohduttaakin.

Mutta, kun asiaa tarkastelee paria tuntia kauemmaksi niin kääntyy sokerin aiheuttamat ”oireet” päälaelleen. Kiireessä nälkään hotkaistu suklaapatukka saa aikaan nopean sokeripiikin, jossa alhainen verensokeri pomppaa hetkessä todella korkealle aiheuttaen ns  ”verensokeripiikin”. Nämä jatkuvat ”piikit” verensokerissa ovat mm merkittävä tekijä aikuistyypin diabeteksen synnyssä. Kunnon ruoan sijaan hotkaistu sokeriherkku ei myöskään pidä nälkää kauaa loitolla. Ja mitä sitten taas tekee ensimmäisenä mieli? Suklaata? Entä moniko meistä hyppii yläpystyä kahden tunnin päästä suklaalevyn syönnistä ja huutaa; KYLLÄ KANNATTI! Ei varmasti monikaan. Sen sijaan mieleen hiipii usein Morkkis Harmitus, joka mahdollisesti johtaa siihen, että lohtua haetaan illan tullen taas karkkipussista. Ei tunnu hyvältä, ei fyysisesti, ei psyykkisesti.

suklaarasia.jpg

Tuntuuko tutulta?

Olen itse ollut tuossa kierteessä. Ja päässyt pois. Eipä sillä, edelleenkin karkit, suklaat ja muut herkut maistuvat vallan mainiosti, mutta järjen kanssa. En korvaa aterioita suklaapatukoilla ja leffaillan herkuksi valikoituu usein vaihtoehtoiset hyvyydet kuten kuivatut marjat, pähkinät tai hedelmät. Sokeri ei enää ole välttämättömyys jota on pakko saada, vaan ekstra jota voi silloin tällöin nautiskella hyvillä mielin ilman seuraamuksia.

Tie pois sokeririippuvuudesta ei ole helppo. Valtava määrä ihmisiä elää riippuvuuden kanssa, yrittäen vaihtelevalla menestyksellä päästä siitä eroon tai ovat siinä onnistuneetkin. Jokaisella on omat keinonsa ja kikkakolmosensa makean nälän taltuttaiseksi ja siksi haluaisinkin tehdä hyväksi ja huonoksi koetuista kokemuksista koosteen, jossa jaan vinkkejä ja ajatuksia aiheesta.

Eli, jos sinulla on mielen päällä sanottavaa sokeririippuvuudesta/siitä eroon pääsemisestä ja haluat ANONYYMISTI jakaa niitä, niin otan mielelläni ajatuksia, kokemuksia ja tsemppiviestejä vastaan sähköpostiini 15.10 mennessä. Teen kokemuksista koosteen jonka julkaisen täällä blogissa jotta mahdollisimman moni asian kanssa painiva saisi apua ja tsemppiä yritykseen! Mukaan laitan tottakai myös omat kokemukseni ja ajatukseni! Kaikkien ajatuksiaan jakaneiden kesken arvon Cocovin tuotepalkinnon, joten liitäthän mukaan nimimerkin, jonka voi julkaista jos arpaonni suosii 🙂

Viestejä voi lähettää osoitteeseen ataliinus@gmail.com tai facebookissa elämäsi kevät-sivuston inboksiin: https://www.facebook.com/ekblogi

Kiitos jo etukäteen ja kirpakkaa syyspäivää kaikille 🙂

Ata

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *