Psykoosista avointa asiaa
Hei,
päätin tulla kertomaan sellaisesta asiasta kuin psykoosi ja mitä kokemuksia minulla on siitä aiheesta. Viime vuoden elokuussa eli 10 kuukautta sitten sairastuin itse psykoosiin, eli mieleni teki äkkijarrutuksen sen aikaisessa elämäntilanteessani, ja jouduin pysähtymään. Ennen kuin kerron lisää tarkemmin omista kokemuksistani, syistä ja seurauksista sekä toipumisprosessistani haluan aloittaa ensin syistä, miksi jaan ajatuksiani tästä aiheesta.
Syitä, miksi päätän jakaa ajatuksiani:
- Mielestäni mielenterveysasioista tulisi avoimesti keskustella ja niiden olla puhuttuja ja hyväksyttyjä osana elämää ja ihmisyyttä.
- Päätän kertoa omista kokemuksistani, koska haluan olla hyödyksi kokemuksieni kanssa, en vain itselleni vaan myös muille. Tietoa voi jakaa ja parhaimmillaan siitä voi olla hyötyä sekä myös vapauttaa. Kokemusten jakaminen voi olla vapauttava kokemus itse tiedon jakajalle sekä myös vastaanottajalle.
- Jaan, koska se tuntuu itselleni hyvältä ja oikealta tässä elämäntilanteessani.
- Mielenterveyteen liittyvät ongelmat, kuten muutkin kehon sairaudet ovat lopulta kehon tai mielen epätasapainotiloja, joita nimitämme sairauksiksi. Joten lopulta, jos jokin on epätasapainossa kehossamme tai mielessämme, niin voi näihin yhtälailla löytää tasapainotilan takaisin. Uskon, että kyse on lopulta vain oppimisprosessista, uuden tiedon omaksumisesta ja itsen kuuntelemisen taidon opettelusta. Näistä aiheista toivon pystyväni myös jakamaan ajatuksia.
Pelkoja ja toiveita
Aina kun on toiveita, on myös pelkoja. Kertomalla omista kokemuksistani, asetan itseni haavoittuvaiseksi. Minulla ei niinkään ole pelkoa, että tulisin tuomituksi tai minun kokemuksiani ei hyväksyttäisi (sillä olen itse tullut sinuiksi kokemani kanssa ja nähnyt jo paljon hyvää, mitä kriisistäni on seurannut itselleni). Pelkoni lähinnä ovat juuri niitä, pelkoja.. Hassu ajatukseni on, että jos usea ihminen saa tietää minun sairastaneeni psykoosin, niin se jotenkin uusiutuisi helpommin, mikä ei todellisuudessa ole paikkansa pitävää. Tai vastaavasti toinen pelkoni on ollut, että muiden silmissä minusta muodostava kuva muuttaisi jotenkin minua ”oudoksi”. Sekään ei järjellä ajateltuna ole validia, sillä minä itse tunnen parhaiten itseni, ja tiedän mitä olen kokenut ja mitä oppinut itsestäni. Kukaan muu ei oikeastaan voi minua määritellä kuin minä itse. Jokainen toki näkee asiat, ihmiset ja ilmiöt oman henkilökohtaisen linssinsä läpi, mutta niiden näkemysten ei tarvitse minua muuttaa ihmisenä tai jollain lailla huonommaksi. Mikä tärkeintä itselleni tällä hetkellä on, on se miten itse näen ja koen itseni. Positiivisena koen, että näen itseni monella tapaa voittajana ja selviytyjänä. Olen päässyt pitkälle toipumisprosessissani kanssa ja voittanut monia vaikeita hetkiä toipumiseni aikana. Ja juuri niistä voiton hetkistä haluankin kertoa, jotta mahdollistuisi että kokemuksistani ja tiedoistani voisi olla hyötyä jollekulle muulle myös.
Rohkeudesta
Haluaisin myös nähdä itseni rohkeana puhuessani ensi kertaa suuremmalle yleisölle mielenterveysasioistani. Mutta vielä tärkeämpänä koen sen yhteisen hyvän kokemisen. Tai omalla kohdallani tätä kirjoittaessani, sen mahdollisuuden. Aika näyttää mitä uutta tämä kirjoittaminen ja jakaminen synnyttää. Nyt jo koen helpotusta siitä, että olen jäsentänyt ajatuksiani ja tarttunut tähän haasteeseen jakaa kokemuksiani.
Kiitos, että luit tänne asti. Tämä oli ensimmäisen blogikirjoitukseni aiheesta Psykoosista avointa asiaa. Seuraavan kirjoituksen aihe on vielä pimennossa, mutta tässä oli hyvä avaus. Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä sinulle.
P.s. Vielä lopuksi haluan korostaa, että jaan pelkästään omia henkilökohtaisia kokemuksiani ja ajatuksiani, eivätkä ne korvaa lääketieteellistä apua.