Puuta ja puhelinkuvia

En ole oikeastaan ikinä antanut puun värille mahdollisuutta olla osana kotini sisustusta – ennen kuin nyt! Kun kävin tätä asuntoa katsomassa vuoden alussa ja näin välttelemääni puun väriä vähän siellä täällä, esim. lattiassa ja keittiökaappien vetimissä, aloin jo mielessäni vähän suunnitella miten esittäisin vuokranantajalle, että voisinko mitenkään vaihtaa puiset vetimet hopeanvärisiin ja muutenkin saada kaiken puun värin mahdollisimman hyvin piilotettua. Sitten kävikin niin, että yhtenä päivänä töissä huomasin, että meillähän on myynnissä todella hyvännäköisiä punottuja koreja. Siitä se lähti; tajusin, että eihän tämä puu näytä yhtään hassummalta valkoisen ja harmaan mausteena. 

Eikä muuten saa järkyttyä! Tänään mentiin nimittäin puhelimen kameran voimin ja näin ollen melko vaihtelevalla kuvanlaadulla, kameran USB-piuhan oikuttelusta johtuen. Ei siinä muuten mitään, mutta kun olin niin kivat kuvat ottanut ja sitten jäivätkin käyttämättä </3. USB-piuhan uusiminen kai tässä olisi edessä. Mutta takaisin asiaan:

Tässä syyllinen siihen, että hylkäsin aiemman vastustukseni ja tykästyin ihan täysillä puunvärisiin sisustustavaroihin! Tässä on kiva säilyttää sisustus- ja miksei muutkin lehdet näppärästi saatavilla, jos (ja kun) itselle tai vaikka kyläilijälle iskee innostus niitä lukea. 

Puuta, puuta ja vielä lisää puuta! Pikku-Antonion peti mätsää mukavasti lehtikoriin. Oikeastihan Antonion sänky on tarjotin jonka päällä on huopa, mutta hyvin on kelvannut uuteen tarkoitukseensa.  

Puisella tarjottimella viihtyy ystävänpäiväkukkien lisäksi myös maailman ihanin yövaloyksisarvinen!