Kaunis,aliarvostettu Itä-Helsinki
Itä-Helsingin ihmeitä…
Ensimmäiseksi joudun ihmettelemään, että tupakan lopettamisprojektini tuntuu liian helpolta. Ensimmäisten tuskaisten päivien jälkeen olo on ollut melko hyvä ja levollinen. Tänään oikein ääneen ihmettelin, että voiko tää olla oikeasti näin helppoa. Mies pudotti maan päälle toteamalla, että kyllä niitä vaikeita päiviä vielä tulee. Totta, ei pidä ylpistyä liikaa. Vielä tulee niitä päiviä, kun kaivelen vanhoja laukkuja läpi epätoivon vimmalla, jos jonnekin pohjalle olisi pudonnut yksi tupakka. Ja sen jälkeen käyn itseni kanssa taistelua, sytytänkö sen vai en.
Olosta sen verran, että olen ollut huomattavan paljon pirteämpi. Tosin tämä fiilis voi osittain olla myöskin turhautuneisuutta, ja touhuamalla koko ajan jotain, täytän tupakan jättämää tyhjiötä. Ja edelleen, kun tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, selkäkipujen takia en ole voinut juurikaan touhuta mitään järkevää. Istuminen ja makaaminen ei ole tullut kuuloonkaan, joten hiljainen hiippailu on ollut viimeisen viikon teema. Pakko on ollut lähteä hissukseen kävelemään jonnekin, koska kotona yksin seinän vieressä seisoskelu saa olon tuntemaan todella kylähullulta. Tai en ainakaan usko, että kukaan tervejärkinen kotona ollessaan seisoo yksin seinää vasten tekemättä mitään.
Päätinpa siis muutama päivä sitten lähteä hiippailuseikkailulle ympäri Itä-Helsinkiä.
Omat ensimmäiset ajatukset, kun etsin asuntoa Helsingistä 8 vuotta sitten oli, että Itä-Helsinki on kyllä ihan maailmanlopun viimeinen paikka, missä mä suostun asumaan. Melko järkevää ajattelua Lahtelaiselta lähiökasvatilta. Mun mielessäni Itä-Helsinki oli sama asia kun Tallinnan aukio Itiksen ostoskeskuksella. Tallinan aukio oli itseasiassa ainoa asia, mitä olin idästä nähnyt, kun oltiin käyty siellä ostoksilla.
Ensimmäisen oman asunnon ostin kuitenkin Länsi-Herttoniemestä, koska asenteeni olivat alkaneet murentua muutamassa vuodessa Helsinkiin muutettuani, ja lopullisen ratkaisun teki oikeastaan se, että halusin luontoa ympärilleni, jossa olisi koiran kanssa kiva ulkoilla.
Vuosien mittaan olen asunut myös Itäkeskuksessa, Puotilassa sekä Myllypurossa. Olen myös näiden vuosien aikana oppinut, miten kaunis paikka Itä-Helsinki oikeastaan onkaan.
Huomasin monesti toistuvan asian työskennellessäni ns. hieman paremmalla alueella Helsingissä. Jos asiakas jonkun keskustelun seurauksena kysyi,missä päin Helsinkiä asun, ja kun vastasin asuvani idässä, reaktio oli todella huvittava. Usein nämä kysyjät menivät todella vaivautuneeksi kuullessaan vastauksen, ja joskus sain jopa sääliviä katseita tai kommentteja. Mietin, että mitä hittoa, eikö Helsinkiläisetkään tunne itää ollenkaan. Toki täällä on rauhattomampiakin alueita, mutta missä niitä ei olisi?
Länsi-Herttoniemen ja Viikin ympäristössä on ihana lenkkeillä. Kilmoetritolkulla hiekkateitä, joiden varrella mm. lintutorneja sekä pirttipöytiä eväiden syömiseen. Herttoniemen kosteikkoalueen läpi pääsee aina Vanhaan Kaupunkiin sekä Arabianrantaan asti. Talvisin täällä suihkii myös hiihtäjät, joita varten on hyvin huolletut ladut. Täältä kun kurvaa hieman sivummalle, löytää kesäisin laiduntavat lehmät. On ihanaa, että näin lähellä kaupunkia voi tuntea olevansa maalla.
Länsi-Herttoniemen kallioilta on parhaat näkymät auringonlaskuun. Täältä löytyy myös pirttipöytä sekä penkit, jos haluaa nauttia iltapalan katsellessa auringon laskua.
Matka jatkuu kohti Puotilaa…
Puotilasta löytyy Puotilan kartano, jonka vieressä on kaunis pieni Puotilan kappeli, jossa vietetään paljon kesähäitä.. Siitä vain muutama metri sivuun, avautuu suuri palstaviljelyalue. Aivan mielettömän kaunis paikka!
Puotilan uimaranta sijatisee suoraan tämän kukka- ja kasvimeren ”alapuolella”. Väliin jää hiekkatie, josta pääsee kohti Vartioharjua.
Jatkoin hiippailuani kohti Vartioharjua,sillä puolialastomien ihmisten kuvaaminen etäämmältä saattaa aiheuttaa kanssaihmisissä jonkinasteisia epäilyksiä.
Kurvasin hiekkatieltä Vartioharjun venekerhon rantaan, mistä löytyy pieni lounaskahvila. Paikassa on yllätävän laaja valikoima kokoonsa nähden. Valitsin paikkaan sopivan perinteisen lohikeiton, joka maistuikin oikein hyvälle, vaikka jouduin ”juoksemaan” muutaman kerran pöytää ympäri ampiaista karkuun, mikä muuten ei hävetä juuri ollenkaan, kun on liikenteessä yksin.
Vartioharjusta suunnistin kohti Vuosaaren Aurinkolahtea. Turvauduin bussikyytiin, sillä vaikka hiippailu olikin viikon teema niin rajansa kaikella, ulkona oli kuitenkin lämmintä 30 astetta.
Aurinkolahti on yksi hienoimmista rannoista Helsingissä. Siellä tuntee melkein olevansa ulkomailla.Pitkä ja leveä rantaviiva, jonka yläpuolella kävelykatu.
Ohitin ständin, jossa mainostettiin pizzojen toimituksesta rannalle, mietin, että onpa loistava idea, kunhan porukka muistaa siivota jälkensä. Rannalla on kahvila, josta saa vuokrattua rantatuoleja sekä suppailulautoja. Sama kahvila taitaa muuttaa talvisin Rautatientorille palvelemaan luistelijoita. Suunnistin kuitenkin tämän kahvilan ohi vielä peremmälle. Pienen sillan toisella puolella sijatisee Kahvila Kampela, joka muistuttaa melko paljon Töölön Regattaa pihakeinuineen.
Pysähdyin kahville. Täälläkin on paljon valikoimaa aina lounaasta leivonnaisiin. Valitsin kahvin kaveriksi ikuisen rakkauden kohteeni, korvapuustin.
Ampiaisten hyökkäyksiltä ei vältytty täälläkään, ja valehtelinkin oikein sujuvasti naapuripöydälle olevani allerginen, koska hävetti kiljahdellen nousta pöydästä karkuun vähän väliä..yksin…Joku siinä seurassa on, että se tekee tälläisestä pöllöilystä vähemmän hävettävää.
Sitten olikin aika suunnata kotia kohti. Illalla käytiin vielä koiria lenkittämässä Laajasalon sekä Tammisalon suunnalla, jossa on kauneimmat puitteet nimenomaan iltakävelylle.
Heittäkää siis kaikki epäilijät ennakkoluulonne romukoppaan, sillä Itä-Helsnki ihan ihka oikeasti on kaunis paikka. Tulkaa vaikka katsomaan!
Minna
Ja jälleen täälläkin sai törmätä lukuisiin maalauksiin ympäri rakennusten seiniä.
Tämä kuva on otettu Gaudin puistosta, jonne kannatta ehdottomasti suunnata. (Metro: linja L3, pysäkki Lesseps tai Vallcarca
Niin hyvää, että teki mieli tirauttaa. Barcelonetan rantakadulla sijaitsee kalaravintoloiden parhaimmistoa.
Tällaisia ihanuuksia löytyy, kun harhailee päämäärättömästi tutkimassa tuntemattomia katuja <3