Nimeni on Minna. Täytin juuri 30.

Aina olen kuvitellut, että ”kolmenkympin kriisi” on höpöhöpö-juttu, ja joka tuutista saa kuulla, että ”Mitä sä nyt oikeen horiset (erehdyin kysymään muutamalta ystävältä,voisiko mulla olla sellainen), ihan normaalia, sä oot vielä tosi nuori. ”

Niinhän mä ehkä olenkin, MUTTA…. Kaikennäköistä tässä on tullut huomattua viimeisen vuoden aikana, johtui se sitten kolmenkympin kriisistä, kylähulluksi tulemisesta tai ihan vaan aikuiseksi kasvamisesta. Mun sisko kun täytti 30, tukka värjäytyi oranssiksi ja kaupasta tarttui mukaan nahkamekko, musta taas tuli Bruno Mars-fani ja täysillä auton ratissa laulaja.

Yön pimeinä tunteina sitä on alkanut kelailla kaikkea. Erityisesti terveyttä, ja mitä sitä on tullut nähtyä ja koettua tähän asti. Voin kertoa, että lista on melko kuiva. ”Viimeiseen kymmeneen vuoteen ei olla kyllä tehty mitään kovin päätä huimaavaa” todettiin yhden parhaan ystäväni kanssa. Terveys sen sijaan mietityttää eniten. Se, että olen ehkä varreltani suht hoikka, ei tarkoita, että voisin kovinkaan hyvin. Huono olo on melko kokonaisvaltaista. Aamuisin olo on, kuin olisin jäänyt asfalttijyrän alle ja iltaisin fiilis on lähinnä henkisesti heikko, mitään aikaansaamaton ja laiska. Onhan se nyt ihan unelmaa maata sohvalla ja katsoa nauhata Emmerdalea, ja kommentoida hahmojen edesottamuksia, ihan kuin oltaisiin hyviäkin tuttuja…Kai sitä kerkeää sitten eläkkeelläkin?

Sitten mä tajusin sen, että mä olen aikoja enkä toteuttaja!

Mä aion kaikkea:

 Lopettaa tupakan polton, käydä salilla säännöllisesti (ostin salikortin), syödä terveellisesti kaiken maailman Maca-jauhoja,  maalata suuria canvastauluja, matkustaa kaikkialla, syödä kasvisruokaa, opiskella uutta alaa, vaihtaa työpaikkaa, liittyä öljyntorjuntajoukkoihin, käydä festareilla ja konserteissa (Oon onnistunut edes vähän tässä, joten yksi piste mulle), osallistua ravintolapäivään, perustaa oman kahvilan, mennä trimmauskurssille, kutoa villasukkia jne. Lista on loputon.

Mä aina aion.

Noh, nikotiinipurkat on syönyt mun mies, salikortti on tallessa lompakossa muiden korttien seassa, Maca-jauhe on keittiössä kivannäköisenä sisustuselementtinä, viimeksi eilen sniikkasin tuplajuustolle. Kirjauduin kuitenkin Aalto-Yliopiston avoimelle, enää puuttuu, että ilmottautuisin jonnekin kurssille, öljyntorjuntakursseja järjestetään vasta syksyllä, omaa kahvilaa en oikeastaan edes halua ja mitä koirien trimmaamiseen tulee, niin meillä on kyllä trimmattu, isoilla keittiösaksilla sekä kynsisaksilla, joten meidän perheessä suositaan rakkikoiralookkia. Sukkien kutomiseen ei riitä meikäläisen hermot. Kokeiltu on. Selasin neulontaohjeita tasan kaksi minuuttia ja luovuin toivosta,  ystäväni luki ohjeet kerran läpi ja  pyöräytti vauvantossun vartissa, wtf??

Mä haluan elämääni uusia, ihania kokemuksia, ääniä, makuja, tuoksuja, muistoja, hillittömiä tunteita, niin että mahasta ottaa ja pakahtuu!  Niin kuin sillon pikkutyttönä muistatteko? Me hamstrattiin siskon kanssa New Kids On The Block-huuman aikaan Jordan hammasharjoja, tapetoitiin seinät julisteilla, ja pakotettiin isä viemään meidät konserttiin Lahden kisamonttuun, katsottiin VHS:lle nauhoitettu konserttitallenne alusta loppuun ja uudestaan ja ihan tosisssaan kuviteltiin, että tuossa ne meidän tulevat aviomiehet vetää stadioneita täyteen.

Tässä ajanmyötä olen kuitenkin kypsytellyt ajatusta, että MITÄS JOS mä vaikka ihan ihka oikeasti toteuttaisin näistä edes yhden asian loppuun asti?

Erityisesti mä haluan lopettaa tupakan polton ja alkaa elää terveellisemmin. Tupakkaa olen polttanut, hyi yök, jo 18 vuotta.Muistan ikuisesti,kun ala-asteen englanniniopettaja sanoi, että turha tulla sitten mun ikkunan alle tupakalle, kun siirrytte tohon yläasteelle, ja me oltiin muka aivanpöyristyneitä tästä väitteestä…Voitte sitten arvata mistä meidät kesäloman jälkeen löysi.

 Syön kyllä ajoittain suht terveeellisesti, mutta turhan usein ne Mc Donald´sin kirkkaina hohtavat, kultaiset kaaret saavat mun jalat ohjautumaan robottimaisesti ovesta sisään. Mä olen totaalisessa Tuplajuusto-koukussa. Ja tän asian suhteen joudun tekemään varmaankin saman surutyön kun tupakan kanssa. Samassa sarjassa painii suklaa ja karkit. Monet kerrat oon löytänyt itseni kiipeämästä keittiön tasoilla, kurkottelemassa ylimmille hyllyille, jos mies olis vaikka piilottanut sinne karkkia. Siis ihan oikeasti! Miks ihmeessä mun 35-vuotias mies piilottaisi sinne multa karkkia, kun ei itse sitä juurikaan edes syö! (Taas nostaa sisäinen 5-vuotias päätään)

Tupakanpolton lopettamista on tullut yritettyä varmaankin karkeasti arvioiden 20 kertaa. On kokeiltu purkat, suihkeet, pillerit, inhalaattorit, sähkötupakat, mutta ei, mulla ei selkeästi ole tippaakaan itsekuria. Ratkeaminen tapahtuu aina viimeistään silloin, kun keksin hermostua jostain (temperamentti on kuulema siunaus eikä pahe?). Voin kuvitella miltä lehmän hermoisesta  miehestäni on tuntunut kaikkina näinä ”Nyt mä kyllä lopetan”-kertoina, kun mä olen viimeistään parin vuorokauden päästä vajonnut 5-vuotiaan tasolle ja polkenut jalkaa ja kiljunut, ajatus on varmaankin ollut ”Voi luoja, taase se alkaa”-osastoa.

 Viimeisenä keinona päätin kokeilla, että mitäs jos alkaisin kirjoittaa blogia, kun asiasta tulee julkinen, niin nöyryytys on huomattavasti suurempi ratkeamishetkellä, kuin mennä pää painuksissa tunnustamaan avopuolisolle, että ”Oho, hermo meni niin kävimpä Ärrällä”, joka todennäköisemmin on helpottunut siitä, että saa avopuolisonsa takaisin, sen uhmaikäisen kakaran sijasta.

Nyt, yöllä, kun olen koko päivän miettinyt, ja tehnyt jonkinlaista sairasta surutyötä, ihan kun luopuisin rakkaasta ystävästä (pakko olla ihan ystävien aatelia, kun sisältää mm. syanidia, mitäpä muuta sitä ystävältään odottaisi), huomenna kun herään, tupakka saa jäädä. Piste. Aamupalaksikin teen jotain terveellistä! (Yleensä en edes syö aamupalaa)

Tästähän tulee pitkä taistelu, tällä temperamentilla jonka olen ihanalta Härmäläiseltä mummoltani perinyt, tie tulee todellakin olemaan kivinen ja meidän perheonni koetuksella, MUTTA minäpä aion korvata paheet hyvillä, ihanilla asioilla. Syödä hyvin, kokea uusia asioita, elää, maistaa, haistaa ja kuulla. Mansikoita ja musiikkia. The World is yours.

Wish me luck & enjoy the ride.

Minna