I’m here for you

Tapahtuma rikkain ja opettavaisin yövuoro oli kyl tossa pari viikkoo sitten. Oli Namibian palkkapäivä eli ihmiset sai tukirahoja pitkin viikkoa kuun lopussa. 

 Yössä tuli pahoinpideltyjä tosi paljon. Pahimmat tapaukset omaiset kantoi sylissä. Ikävin tapaus oli 22v mies, joka kuskattiin akuuttihuoneeseen, johon mekin neljä mentiin. Häntä oli puukotettu rintaan. Saturaatiot oli 42 luokkaa, verenpaineet oli tosi matalat alimmillaan 24/14. Mein potsku oli melkeen tajuton, todella kipeä eikä hän saanut mitään kipulääkkeitä. Ensin hänelle epäiltiin sydäntamponaatiota ja se laukaistiin neulalla pistämällä. Tän jälkeen dreneerattiin hemopneumothorax, tässä mein potsku menetti tosi paljon verta. Paineet jatku edelleen matalina alle 70 yläpaine kokoajan. Molemmissa käsissä tippui tippa, jotta paineet vähän nousisi muttei tämä mitään auttanut. Lääkärimme olivat vain kiinnostuneita saturaatioista, vaikka mittari ei varmasti näyttänyt oikeita tuloksia, koska ääreisverenkietoa ei oikeastaan ollut. Sitten päätettiin ommella rinnassa oleva haava, mikä vuoti verta kokoajan. Me pidimme neljästään häntä paikallaan ja koitimme rauhotella, kun yksi hoitaja koitti ommella. Toisen pistohaavan hän sai ommeltua, toinen jäi auki. Koitimme ehdotella intubointia ja sedatointia, muttei ketään oikein kuunnellut. Teki pahaa pitää häntä paikallaan, kun huomasi kuinka paljon häntä sattui kokoajan. Parin tunnin hoidon jälkeen tuli erikoislääkäri ja potskumme sedatoitiin sekä intuboitiin. Tässä vaiheessa kävimme vuorotellen juomassa vettä ja sitten menimme takaisin. Kun minä palasin takasin niin akuuttihuoneessa ei ollut jäljellä, kuin Joonas ja Jonna. Potskumme oli puoliksi tajuissaan ja kouristeli. Huoneeseen tuli myös hoitaja, joka ei ikinä tee mitään. Hän katseli seiniä ja sanoimme hänelle, että hakee lääkärin. Hän ei ottanut kuuleviin korviin, joten minä ja Joonas korotimme ääntämme ja sanoimme hänelle uudelleen, että hakee lääkärin, potilas kouristelee ja on puoliksi tajuissaan intuboituna. Hän katsoi häntä hieman ja sanoi, että hän on ihan ok. Sanoimme hänelle uudestaan ettei todellakkaan ole. Joonas lähti sitten hakemaan lääkäriä, kun tämä hoitsu jäi katselemaan seiniä. Lääkärin tullessa hän käski laittaa potilaalle nenämahaletkun. Koitin nopeasti laittaa nenämahaletkun makuulla olevalle kipeälle potilaalle. Pyytelin kokoajan anteeksi, koska se tuntuu todella pahalta. Pyyhin potskultamme kyyneliä, silitin kättä ja poskea. Puhuin hälle ja koitin sanoa, että ”honey it’s okey it’s okey. You are doing great.” Tästä lähdimme sitten toimittamaan potskumme teho-osastolle. Siellä ennen toiseen sänkyyn siirto tehon hoitsut sanoivat, että potsku pitää katetroida ennen sänkyyn siirtoa. He lähtivät siitä etsimään katetria, joka oli huuhtelukatetrin kokoa. Aloimme siinä sanomaan, että se on todellakin liian iso. Lähdin Jonnan kanssa etsimään pienempää katetria ja löysinkin sitten sopivamman. Toimitettuamme potskun lähdimme takaisin päivystykseen. Hississä kaveri hoitsumme sanoi, että hän ei tiedä koska olisi ollut samanlainen ryhmä opiskelijoita, jotka likaavat kätensä ja toimivat näin hyvin yhteen. Tämä ei silloin paljoa mieltä lämmittänyt, kun ainoa mitä tunsin oli viha ja suru.  Jälkeen päin jäi todella paljon harmittamaan potskumme kohtalo sekä miten huolettomia paikalliset hoitajat ovat.