Capetown Capetown Capetown!!

Noniin. Viikon pituinen reissumme Kapkaupunkiin oli todellakin aktiiviloma! Eka yömme tosiaan oli Once in Cape town nimisessä hostellissa. Saatuamme huoneemme huomasimme heti ettei sitä ollut siivottu ja siellä oli edelleen vanhan asukkaan tavarat. Hostellin henkilökunta sanoi etteivät he voi siirtää tavaroita, että vanha asukas tulee ne hakemaan. Okei no lähdimme sitten syömään vieressä olevaan ravintolaan. Palattuamme osa tavaroista oli edelleen siellä. Samana iltana päätimme lähteä katsomaan auringon laskua vuorille turistibussilla. Maisemat olivat hienot tällä matkalla! Joka puolella näkyi vuoria ja merta. Palattuamme hostelliin tavarat olivat edelleen siellä. Käytyämme nukkumaan niin joskus yöllä vanha asukas oli tullut hakemaan tavaransa. En kyllä ollut tähän herännyt laisinkaan. Seuraavana päivänä kävimme turistiostoksilla kojukadulla muutettuamme Manhanttan placeen. En tiedä, kuinka paljon sain tuhlattua, mutta huhtikuussa kotini tulee olemaan täynnä afrikkaa. Huoneistomme Manhanttan placessa oli niin hieno!! Oikein luksusta! Meillä oli kolme kerrosta ja oma poreamme terassilla. Joku päivä en muista mikä niin kävimme museoidussa sairaalassa, jossa oli tehty ensimmäinen sydämen siirto ihmiseltä ihmiselle. Oli tosi hienoa nähdä sen hetkiset leikkaussalit, välineet ja hoitajamitoitus. Leikkaussaleissa oli avoin ”katsomo” mitä enää ei kyllä ole. Lisäksi museossa oli esillä luovuttajien sydämet ja kuinka kauan he olivat niillä eläneet. Tosi mielenkiintoista oli!Tämän jälkeen päätimme lähteä rannalle ottamaan aurinkoa. Taksikyytimme sinne oli kyllä kerrassaan erikoinen.  Päädyimme taksiin, mikä oli niinkuin pieni bussi. Okei ei siinä mitään. Se ahdattiin ihan täyteen ja matkalla yksi kuskeista tai sisäänheittäjä mikä hän nyt oli niin huusi ikkunasta ”CAPETOWN CAPETOWN CAPETOWN” lisäksi tööttäiltiin oikein urakalla. Matkalta tuli hieman lisää porukkaa kyytiin. Saavuttiin sitten päätepysäkille ja siinä jäi kaikki paikalliset. Me suomituristit jäimme bussiin, koska meidät piti heittää rannalle. No pian sitten lähdimme peruuttamaan yksisuuntaista taaksepäin. Ensimmäisenä pysäsimme huoltikselle, jossa tankkasimme käynnissä olevaan autoon bensaan. Selvisimme tästä onneksi. Matkalla olimme kyllä ihan varmoja, että meidät on kaapattu. Musiikkia laitettiin isommalle kokoajan, joten heidän puhe peittyisi. Matkatessamme isoa mäkeä alaspäin auto alkoi savuta ja haista todella pahalle. Sisäänheittäjä sanoi tämän olevan vain jarruista. Niin niin kuule. Jäimme sitten vähän matkan päästä rannasta pois kyydistä. Kun olimme nousemassa autosta meiltä alettiin kerjäämään ruokaa tai rahaa. Ei tästä kuoleman kyydistä enempää kyllä voinut maksaa, joten sanoimme ettei meillä ole ja lähdimme. Rannalle päästyämme kävimme muutaman kerran aalloissa uimassa. Siis apua, kuinka kylmää vesi oli!! Se oli jotain +15 astetta. Rannalla kulki paljon myyjiä tarjoamassa juotavaa ja jäätelöä. Viikonloppuna kävimme haihäkkisukelluksessa. Meidät tultiin hakemaan aikaisin aamulla ja sitten ajoimme Kapkaupungista pari tuntia pois päin. En muista paikan nimeä, mutta ei se ole niin nöpönuukaa. Saavuttuamme satamaan söimme ensin aamupalaa ja meille kerrottiin päivän kulusta ja mitä ei saa tehdä. Sitten lähdimme veneellä matkaan. Veneessä oli aivan liikaa väkeä ainakin 20 henkeä. Ei siellä mahtunut kulkemaan. Veneilimme jonkin matkan päähän ja sitten pysähdyimme. Puimme märkäpuvut päälle. Siis ehkä inhottavin asia ikinä. Se oli valmiiksi märkä ja todella vaikea pukea päälle. En kuitenkaan tätä pitänyt päällä pitkään, koska tulin matkalla pahoinvoivaksi hajusta ja keikutuksesta. Päätin sitten katsoa haita kannelta. Tosin aikaisemmin sanottiin, että sieltä niitä näkee varmasti paremmin. Kannella istuessani näinkin hait hyvin! Sain myös kuvia ja videoita, mutta lataan ne myöhemmin sitten, kun nettimme sen sallii. Kävimme sitten myös pöytävuorella. Emme tosin sinne kiivenneet vaan menimme kaapelihissillä. Maisemat olivat todella upeat ylhäältä! Kiertelimme vuorta siinä ainakin tunnin ennenkuin lähdimme alas. Yllättävän paljon suomalaisia turisteja oli kanssa siellä. Emme tosin heille puhuneet. Lopuksi kävimme vielä ostoksilla sekä maailmanpyörässä. Tiistaina lähdimme sitten takaisin bussilla Windhoekkiin. Saimme Eetun kanssa bussista mahtavat paikat. Olimme yläkerrassa toisen rivin ensimmäisinä. Siinä kun portaat tullaan ylös, joten edessämme ei istunut ketään. Matkalla takaisin oli rajalla taas aikamoista. Ensin Etelä-Afrikan rajalla piti taas näyttää passit ja siihen sai leiman. Sitten passi piti antaa poliiseille. Lähdettyämme takaisin kävelemään bussille niin naiset ohjattiin kassin ja kropan tarkastukseen. Tämän jälkeen pääsimme bussin luo, mutta piti odottaa etäällämmä, koska miehiä ja kasseja tarkistettiin. Jonkun ajan odotettuamme pääsimme bussiin takaisin. Sitten muutama minuutti bussissa istumista niin olimme Namibian rajalla. Taas piti täyttää/näyttää lomake missä tiedot, missä majoittuu, miksi on täällä yms. Sitten piti passi näyttää. Olin niin väsynyt, että tarkistajan katsoessa viisumiani ja passiani aloin nauraa. Hän mulkaisi minua ja kysyi mikä ongelmana on. Sanoin, että olen vaan väsynyt matkustamisesta. Tämän jälkeen odottelimme tovin pihalla, kun bussia tarkistettiin. Päästyämme takaisin bussiin niin hetken päästä bussiin tuli armeijan vaatteisiin pukeutunut ihminen ja hänelle piti vielä passit näyttää. Siis niin hankalaa.  Ps. Lisää kuvia sitten, kun netti toimii!