Huomenna tulee tasan kaksi viikkoa kotiin lähtöön, joten aattelin koota mitä tässä olen nyt oppinut. Lentomme kotiin lähtee siis 8.4. lauantaina puolilta päivin ja lennämme Dohan kautta Suomeen. Takaisin Helsinki-Vantaalla olemmekin sitten seuraavana päivänä kolmen aikoihin. Toisaalta odotan taas pitkää lentoa, mutta ei siinä oikeastaan ole paljoakaan tekemistä. 

No ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että olen oppinut käyttämään kaasuhellaa! Vaikka kotona tätä mahtavaa taitoa en tarvikkaan niin silti ohan se mainitsemisen arvoinen juttu!

Englannin kielihän nyt väistämättä on parantunut, vaikka moni potilas koittaakin afrikaanssia puhua. Myös taas uusia murteita oppinut kuuntelemaan. 

Olen oppinut tappamaan puolen kämmenen kokoisia perhosia ja muita afrikan hirveitä otuksia. Tosin alkuun minun ja Jonnan taktiikka tässä taistelussa oli heittää pokkareilla kohti niin kauan, kuin osui kunnolla. Lisäksi olen oppinut häätämään liskoja toisten taloista. 

Sairaalassa olen nähnyt lukuisia kertoja dreenin laiton traumapotilaille. Olen oppinut ainakin afrikan trauman hoito tyylin jos en muuta. Päivystyksessä ainakin on oppinut rauhallisuutta kriittisessä tilanteessa. Täällä ei paljoa hoitajat liikahda, vaikka paineet olisivat hyvin hyvin matalaa luokkaa. Mitä muuta. Olen kehittynyt huimasti kanyylin laitossa sekä laskimoverinäytteenotossa. Olen oppinut ompelemaan haavoja ja paikallispuuduttamaan, vaikka tätä en suomessa saakkaan hoitsuna tehdä. Potilaan puolia olen oppinut pitämään. Täällä tämä taito tosiaan on tarpeen. Esimerkiksi joku kerta meillä oli hiukkasen vaan agressiivinen potilas ja poliisi painoi tätä kaulasta sänkyä vasten. Katsoin hetken tilannetta ja sanoin poliisille asiasta ja siirsin hänen käden pois. Hän katsoi minua ja sanoi, että olisi voinut tappaa potilaamme jos olisi halunnut. Täällä ei vissiin paljoa poliisille sanota vastaan, mutta no ei ketään siihen kuristaakkaan voi. 

Sairaalassa tosiaan on nähnyt kaikenlaista. Kerran näin ja olin mukana hoidossa, kun 6kk raskaana oleva nainen synnytti. Ihan yhtäkkiä vain lapsivedet lensivät melkein päivystyksen takaseinään. No okei vähän minun työvaatteille ja verhoihin. Ei mennyt, kuin muutama ponnistus ja vauva oli ulkona. Hän oli todella pieni alle 500g eikä hän hengittänyt. Lääkäri pyysi pänksejä. No minä ja Jonna annoimme taskusta vaan, ei kovin steriilit mutta ne olivat ainoat mitä sillä hetkellä oli tarjota. Minä ja lääkäri lähdimme juoksemaan elvytyshuoneeseen vauvan kanssa. Lääkäri sanoi, että hyvä että vauva on tyttö he ovat taistelijoita. Avustin lääkäriä, minkä osasin koska muita hoitajia huoneessa ei ollut. Koitimme ambuttaa, elvyttää ja imeä vauvan hengitysteitä, mutta turhaan. Toisen lääkärin paikalle saapuessa vauva punnittiin ja todettiin hänen olevan liian pieni, jotta häntä voisi vastasyntyneille siirtää. Elvytys lopetettiin ja vauva käärittiin lakanaan. Toinen lääkäri vei vauvan gynen kulman huoneeseen ja kävimme tätä katsomassa vielä siellä. Vauva sätki vielä hieman. Silitimme häntä hetken ja sitten käärimme takaisin lakanaan. Tämä oli ensimmäinen minun kohtaama synnytykseni. 

En keksi nyt mitään muuta mitä olisin oppinut, mutta on ollut todella opettavainen reissu! Hetkeäkään en kadu, että vaihtoon lähdin. 

Eräässä yövuorossa minun ja Joonaksen potilaaksi tuli n.30-vuotias miespotilas, joka oli juonut rotan myrkkyä. Olin ensin toisen potilaan luona, joten menin elvytyshuoneeseen hetkeä myöhemmin. Mentyäni huoneeseen potilas oli monitorissa, tippa oli laitettu sekä katetri. Potilas oli saanut vasta-aineen, minkä nimeä en tiedä. Nyt hoitona oli pitää elintoimintoja yllä. Lääkäri oli kertonut Joonakselle, että myrkyn tarkoitus on neliraajahalvaannuttaa sekä lamaannuttaa hengitys. 

Verenpaineet sekä pulssi olivat kokoajan matalilla. Näitä mittasimme Joonaksen kanssa useaan otteeseen tarkistaaksemme tilannetta. Saturaatiota mittari ei lukenut huonontuneen ääreisverenkierron takia. Tämäkin arvo tosin oli matalalla. 

Jossain vaiheessa jäimme Joonaksen kanssa kahdestaan potilaamme kanssa ja aloimme valmistelemaan välineitä intubointia varten. Kaksi lääkäriä tuli pian ja alkoivat intuboimaan potilastamme, jolla oli oma hengitys sekä hän oli tajuissaan. Olin tässä lääkäriemme hoitajana ja siinä antelin välineitä. Tämän jälkeen ventiloin potilastamme. Monitorissa välähti muutaman kerran asystole. Rytmin kuitenkin ollessa ihan hyvä alkoi lääkäri elvyttämään tajuissaan olevaa potilastamme. Muutenkin ihmettelimme tätä Joonaksen kanssa suomeksi, mutta hänen painelu oli vielä oudompaa. Potilaamme vain huojui sängyssä sivulta toiselle, kun lääkärimme paineli kovalla voimalla kylkeen. No lääkäri onneksi lopetti tämän pian.  Hetken kuluttua rytmi meni kuitenkin asystolen puolelle ja aloitimme Joonaksen kanssa kahdestaan hoitoelvytyksen. Noin viiden minuutin kuluttua paikallinen hoitaja liittyi mukaan elvytykseen ja tämän jälkeen elvytyksemme vaihtuikin maallikkoelvytykseksi. Kaksi kertaa saimme sinusrytmin palautettua, mutta kolmannella kerralla lopetimme elvytyksen hyödyttömänä. 

Tarkoituksenamme oli viedä potilaamme teho-osastolle, muttei se sitten toteutunutkaan.