Päivystyksessä on kyllä oppinut hirveesti sitä ei voi kieltää. Lisäksi nähnyt paljon mitä suomessa ei niinkään tule vastaan. Yövuorossa tulee puukotettuja ovista ja ikkunoista. Myös suurin osa dreneerataan. Yhdessäkin yövuorossa kolmelle laitettiin dreeni. Olen nähnyt sen jo niin monta kertaa, että osaisin se jo itsekkin. Mutta mutta niin asiani tässä oli yhden yövuoron elvytys tapaus. Puolen yön jälkeen meille tuli mummo sydämen vajaatoiminnalla sydän tuntemusten takia päivystykseen. Mukana tietenkin puolen sukua. Vitaalit ja passin kirjoittamisen jälkeen lääkäri kävi katsomassa mummoa. Kysyimme lääkäriltä pitäiskö ottaa ekg, mutta hän ihmetteli miksi ihmeessä. No hei daa sydän potilas. No se otettiin sitten ja tämän jälkeen mummomme lähti big roomiin tarkkailuun. Kaikki ihan hyvin tässä kohdassa.  Sitten tuli taas ylläripylläri puukotettu. Tai rikotulla pullolla isketty. Häntä tässä välissä sitten hoidimme ja minulla ja Joonaksella olikin tässä tärkeä rooli. Minä sidoin käden harsolla kaiteeseen, jottei hän pystyisi sitä taivuttamaan. Lääkärin toiveesta siis. Tämän jälkeen puristimme tippapusseja, jotta nesteet saataisiin nopeampaa tiputettua. Pian jäimmekin kahdestaan potilaamme kanssa. Hetken kuluttua veimme hänet kirurgi opiskelijoille ommeltavaksi.  Yövuoron lopuilla istuimme Joonaksen kanssa tarkkailemassa puukotetun potilaamme verenpaineita. Toiselle sängylle tuli Eetu ja Jonna istumaan. Olo oli niinkuin Greyn Anatomiasta, kun kaikki istui sängyllä yhden potilaan ympärillä. Joonas siitä sitten lähti jonnekkin ja pian alkoi kuulua ihan hirveä huutos ja itku. Joonas huusi meille, että ”elvytys” ja pomppasimme sängyiltä juoksuun ja siinä välissä puimme hanskat käteen. No meidän mummo oli mennyt elottomaksi big roomissa ja sieltä se kuljetettiin akuuttihuoneeseen elvytytettäväksi. Matkalla ei tietenkään elvytetty. Big roomin hoitajat tulivat perästä ja jäivät seinän vierustalle seisoskelemaan. Minä aloitin sitten elvytyksen ja vaihtelimme neljästään painelijaa. Mikä tässä suuresti ihmetytti niin mummoamme ambutettiin lasten ambulla ja muutenkin elvytys oli hyvin pitkälti maalikkoelvytystä, kunnes uusi lääkäri tuli. Yritettiinhän ennen hänen tuloa iskeä deffalla, muttei ollut iskettävää rytmiä. Tämä naislääkäri on melkein suosikkini ainakin hän on pätevä. Mummomme intuboitiin. Kysyimme eikö ole aikuisten ambua niin heti se löytyikin. Ihmettelen tosiaan näiden paikallisten hoitajien työmotivaatiota. Elvytyksen jatkuttua yli puolen tuntia lääkärimme päätti lopettaa. Lähdin tästä sitten pesemään käsiä ja vähän vilvoittelemaan kuumuuden takia. Käsiä pestessäni alkoi kuulua vielä kovempi huuto, kuin aikaisemmin. Huutoa, itkua sekä lattian ja seinän hakkaamista.  Jossain yövuorossa näimme taas tämän naislääkärin ja hän heippasi heti ja hymyili. Hän kiitti meitä hirveästi. Selkeästi hänkin huomasi, ettei paikalliset siskot paljoa elvytykseen osallistunut.  Teemme siis oikestaan pelkästään öitä, koska niissä tapahtuu enemmän ja on vaativampia tapauksia. Aamuvuoroissa tulee suuremmaksi osaksi astmaatikkoja. Esimerkiksi yhdessä yövuorossa niin tuli potilas, jota oli krokotiili purrut jalkaan. Eikä vielä ihan vasta vaan 5pvä sitten. Haava sijaitsi toisessa reidessä. Se oli ihan uskomaton. Potskumme pystyi silti liikuttamaan varpaitaan ja tunto oli tallella. Jossain vaiheessa vein hänet leikkuriin yhden paikallisen opiskelijan kanssa. Haava päätettiin puhdistaa ensin kirurgisesti ja katsoa sitten mitä tehdään.   Paikalliset opiskelijat ovat kyllä oma kastinsa. He istuvat jossain. Okei sitä minäkin teen välillä, mutta höpötän samalla kivojen hoitsujen kanssa. Potilaankin tullessa he tulevat ympärille katsomaan ja neuvomaan. Kyllä hei kiitos osaan hoitaa tämän. Sitten he eivät itse tee mitään eivätkä he kyllä osaakkaan mitään. Yksi oli viime yövuorossa kanyloimassa 3pvän ikäistä vauvaa normaalilla kanyylilla. Olin jo valmis hyökkäämään kimppuun, että mitä hän oikein meinaa. Onneksi ”oikea” hoitsu otti homman haltuun. Lisäksi he koittaa tuputtaa omia vähäisiä töitään meille esim. yksi tuli pitämään minulle joku vuoro rapsaa lapsipotilaastaan ja tuputti häntä syliini, mutta sanoin että olen kiireinen. Joku tauko yksi hoitsu sanoi meille, että he ovat oikeasti tyhmiä eikä heidän oikeasti tarvitse tehdä täällä harjoittelussa mitään. Kunhan tunnit tulee täyteen. Ainiin mummoa elvyttäessämme yksi paikallinen opiskelija alkoi selvittämään missä saturaatio mittari menee ja on kiinni. Meinasin siinäkin kohtaa sanoa ettei sillä taida olla väliä elottomalla kylmällä potilaalla. Noo ehken enää ihmettelekkään paikallisten hoitsujen työmotivaatiota.   Töissä on hauskaa, kun joka toinen ainakin kutsuu lääkäriksi. Ei sitä aina enää jaksa korjatakkaan. Ei kai se ole niin nöpönuukaa vastaanko jonkun kysymykseen lääkärinä vai ensihoitajaopiskelijana. Yksi lääkäri Zulu on useasti sanonut, että palkkaisi meidät vaikka heti töihin. Kiva tietää, että ainakin täältä saisi töitä. Hän on myös se sama lääkäri, ketä minua hoiti mahataudin kourissa.