Hei vaan! 

Sunnuntai menikin sitten vähän erilaisissa merkeissä, kuin olimme ajatelleet. Aamulla klo 8 minä ja kaksi muuta heräsimme mahataudin kanssa. Afrikan lämpö, huono-olo ja jatkuva vessassa ravaaminen oli kyllä aika kokemus. 

Iltapäivällä pyysin Eetua laittamaan minulle kanyylin ja nesteen tippumaan. Tähän olimme hoitajina tietenkin varautuneet. Ihan muutama minuutti tästä niin lähdin omassa huoneessaamme sijaitsevaan vessaan. Tässä matkalla tajunnantaso laski ja aloin pyörtyä. Tämän jälkeen Eetu soitti ambulanssin, koska taksilla en pystynyt menemään. Kesken puhelun Afrikka puhelimestamme loppui saldo, mutta onneksi he soittivat takaisin. 

Ambulanssissa oli kaksi mieshoitajaa. Kyselimme ensin jos voisimme mennä yksityiseen sairaalaan emmekä Katuturaan, koska siellä olisimme harjoittelussa ensiviikolla. Eräs yksityinen sairaala kuitenkin olisi maksanut 50 000 dollaria eli noin 3500e. Ja tämän lisäksi vielä enemmän jos pääsisi osastolle yms. Päädyimme sitten menemään Katuturaan. Ambulanssi maksoi hieman alle 1000 dollaria eli noin 70e. 

Lähtiessämme sairaalaan minulta mitattiin manuaalisella verenpainemittarilla verenpaineet, verensokeri ja saturaatio. Ennen pistämistä lansetilla toinen hoitajista näytti, että se on avaamaton ja käyttämätön. Minusta tämä oli mukavaa.

Sairaalassa sain nopeasti hoitoa tulinhan sentään lanssilla. Ensin toinen hoitaja kävi kyselemmä vointiani ja teki pieniä testejä. Pienen hetken kuluttua tästä lääkäri kävi ja määräsi minulle pahoinvointilääkettä suonen sisäisesti sekä tiputuksen. Tämän jälkeen tuli kolmas hoitaja, vanhempi sisar laittamaan kanyylin sekä lääkkeen. Kanyyli oli hieman erilainen, kuin suomessa käytettävät. Lisäksi tippaletku oli erilainen. Tämä kanyyli sattui minusta enemmän, kuin suomessa käytettävät. Lääkäri oli todella iloinen, kun kerroimme että minulle tiputettiin jo kotona vähän nesteitä, mutta se jouduttiin ottamaan pois pieleen menemisen vuoksi. Lisäksi vähän arvelimme ettei se ole sopivaa mennä oma kanyyli kädessä sairaalaan tiputettavaksi.  Hoitajien raportoidessa toisilleen sekä lääkärille huomattiin aina mainita, että olimme opiskelijoita ja tulossa ensiviikolla tänne harjoitteluun.

Tämän jälkeen sitten odoteltiin, että tonnin Ringer tippui. Tässä välissä sain hieman nukuttua laidattomassa, korkeassa ja huonoilla jarruilla varustetussa sairaalasängyssäni. Vanhempi sisar ei käynyt tässä välissä katsomassa minua, mutta suomihoitajat kävivät ajoittain katsomassa tippuuko tippa ja salaa laittamassa sitä isommalle. 

Tipan tiputtua vanhempi sisar otti kanyylin pois ja kävi hakemassa minulle määrätyt lääkkeet. Olin hieman ihmeissäni, kun sairaalareissu ei maksanut mikään eikä lääkkeet. Tiputukseni aikana tuli paljon lisää potilaita. Sunnuntain kerrottiin tosin olevan hiljainen päivä. 

Ambulanssin hoitajamme pyysivät numeromme, jotta voisivat tunnin kuluttua soittaa vointiamme. He tarjosivat myös kyytiä takaisin asunnollemme, koska matka oli pitkä. Kuitenkaan ambulanssilla emme päässeet takaisin asunnolle vaan he hoitivat meille toisen kyydin. Siis ihan mieletöntä, miten huomaavaisia ja kohteliaita ihmiset täällä ovat!!

Terkuin Elina