Kävin tässä yks aurinkoinen iltapäivä pitkällä kävelyllä Rambon kans. Kamera oli mukana koska etin sinivuokkoja joita kuvata. Ja niitähän löyty läjäpäin! Samalla ”löysin” luonnonpolun pellon laidalta joka johti leppävaaran ratsastuskoululle ja jatkui siitä lintuvaaraan päin. Sieltä tuli aika monta kuvaa otettua 🙂 On kyllä kaunista seutua tämä karakallio. 

Jos mä oon tosi stressaantunu tai meinaa masentaa ni hakeudun usein luontoon kävelemään. Sielä on niin hiljasta että mieli lepää ja saa kaikessa rauhassa ajatella asioita läpi. Vaikka mä otan paljon kuvia niin se on silti hetken lepo kaikesta. Kuvaaminen on mulle terapeuttista, se auttaa jos jostain syystä alkaa ahdistaa.

Luonnossa saan mielenrauhan 🙂

Niin ja saa se Rambokin hyvin liikuntaa, tällä reitillä ei paljoo muita ihmisiä näkyny ni päästin Rambon vapaasti juoksentelemaan. Sieltä se jostain ojan pohjalta löys puol metrisen kepin ja oli onnensa kukkuloilla. Pitää vaan aina varmistaa että tarpeeks ajoissa laittaa Rambon takas hihnaan kun joku lähestyy meitä, se on vielä niin nuori että saattas esim hevosta pelästyä ja ruveta haukkumaan.. Ja olen huomannu että pojalta löytyy metsästysvietti, eli pitää olla tarkkana jos se jonkun eläimen perään pinkoo niin näkis edes mihin suuntaan menivät 🙂 Ei ole vielä kertaakaan mennyt hukkaaa kun ei mene kauemmas kun 10m musta, mutta jos se vietti on voimakas niin ei se paljoa silloin ajattele.. 

Lopuksi vielä kartalla tämä luontopolku jos joku muu haluaa käydä 🙂 

Kiitos kun luit! Hyvää Tiistaita kaikille!