Ruokaa ja ruohonjuuria

Viikonlopun aloittajaisiksi suuntasimme keskustaan tutustumaan vastikään avattuun Ruohonjuureen. Se oli todellinen ihmemaa. Olisin voinut samoin tein tyhjentää hyllyt, mutta tyydyin tälläkertaa matkasettiin luomu-kasvokosmetiikkaa ja klassikko 11 yrtin ihmevoiteeseen. Noppa rukalle on tullut ihottumaa kaulaan ja rintaan niin haluan kokeilla joska tuo yrttivoide siihen auttaisi.

Kävimme syömässä Salad and Cafe Oliviassa. Maailman ihanimpia salaatteja sieltä saa. Otettiin puoliksi niin jäätävän kokoinen lautasellinen, ettei sitä mitenkään olisi kyennyt tuhoamaan yksin. Tämän perjantain erikoispäivä oli sitten Krisun uuden duunin eka palkkapäivä. Mango-juustokakku oli ehkä vähän turhan kermaista minun makuun, mutta Krisun limesysteemissä oli jo vähän enemmän luonnetta. Päädyinkin lopulta syömään sitä enemmän kuin omaani.

Katsottiin jokin aika sitten Julia Robertsin leffa; Eat, Love, Pray (hyvä leffa muuten kannattaa kattoa). Siinä on elokuvan nimessä kyllä hyvin kieteytetty olennainen elämästä. Huomaan että mun blogi on lähtenyt hyvin ruokapainotteisena liikenteeseen. Ruoka on tärkeä. Olet mitä syöt. Vanha klisee, mutta niin täydellisen paikkansa pitävä. Monikohan oikeasti ajattelee sitä, mistä meidän keho muodostuu. Se aivan oikeasti ja konkreettisesti muodostuu siitä mitä me syödään. Meidän solut käyttävät ravinnokseen niitä aineita, mitä niille annamme suun kautta ja rakentavat niistä sitten meille ihoa ja hiuksia ja kynsiä ja mitä ikinä. Mun keho on nyt parin promillen osalta tällähetkellä kahvia ja juustokakkua. Minkähänlaiset hiukset lime-juustokakusta kasvaa?

Nyt jo on vähän iisimpi Nooan kanssa käydä paikoissa kun se ei ole enään ihan vastasyntynyt. Pystyy jo rentoutumaan ja nauttimaan hengailusta. Aluksi sitä oli silloin itse niin hädässä, kun pelkäsi kokoajan että jos se vauva vaikka alkaa itkeä tai kakkaa siinä kesken syönnin niin entäs sitten. Vaikka nyt huvittaakin että on murehtinut jotakin tuollaista, mutta sitä oli niin joissakin hormoonihöyryissä että hyvä jos tiesi mikä maa ja mikä planeetta. Eipä siinä, tuskin olen ihan kartalla vieläkään. Varmasti sitä havahtuu sen ensimmäisen nukutun yön jälkeen siihen kuinka pihalla onkaan ollut. Aika sama kuitenkin, en usko että kukaan koskaan elämässä on totaalisesti kartalla. Kaikki me ollaan vähän yhtälailla pihalla kokoajan. Kartalla tai ei, olen vaan onnellinen että mulla on tuo pikkanen hurmuri elämässä.

Lovee ja viikonloppuja

Syökää hyvin

Ella