Heppailua
Mullon uusi vuokraheppa! Hänen nimensä on Rico. Laitoin hevostalli.net:iin ilmoituksen muutama viikko sitten, että etsin vuokraheppaa Oulun alueelta. Sain nopeasti monia vastauksia. Ricon omistaja oli heistä ensimmäinen, ja paikka kuulosti parhaimmalle vaihtoehdolle. Kävin koeratsastamassa Ricoa toissaviikolla, ja päädyin vuokraamaan häntä 2-3 krt viikossa siitä eteenpäin.
Olen ratsastanut niin pienestä kuin jaksan muistaa, ja ollut henkeen ja vereen heppatyttö. Opiskelut ja reissut vain menivät jossakin vaiheessa edelle ja rakas harrastus jäi tauolle. Nyt kun elämäntilanne on toistaiseksi hieman stabiilimpi, niin on mahdollisuus jatkaa tämän intohimon toteuttamista.
Rico on 19-vuotias vanhaherra, iso latvialainen puoliverinen. Mukava, kiltti ja osaava heppa. Täydellinen kaveri tällaiselle tauolta palaajalle. Auttaa palauttelemaan mieleen vanhat jutut ja voi jatkaa kehittymistä sitten kun on sen aika. Rico on ollut yhden ihmisen omistuksessa lähes koko elämänsä. Häntä on hoidettu hyvin ja hän on ratsastaessa hyvin herkkä avuille. Mukava ratsastaa hevosta, joka haluaa kuunnella ratsastajaa, tekee mielellään töitä ja nauttii selvästi itsekin. Suusta Rico on todella herkkä, mikä on minulle hyvä asia, koska haluan pyrkiä tauon jälkeen korjaamaan kaikki vanhat fibat, kuten liian kovalla kädellä etupainoisesti ratsastamisen. Kun hevonen on herkkä suustaan, tulee paljon herkemmin havainnoitua omaa ohjastuntumaa ja sen pehmeyttä. Tänään muutaman kerran pääsimme jo tilanteeseen, jossa käsi oli kevyt kuin höyhen, ja hevonen teki nätisti takaosalla töitä. Fiilis.
Rico asustaa pienellä idyllisellä kotitallilla. Omakotitalon pihaan on rakennettu muutaman hevosen talli, pihasta löytyy tarhat, ja kouluratsastuskentän kokoinen kenttä. Myös maastoyhteydet ovat lähellä hyvät. Toivon että pääsemme jossain vaiheessa syksyllä myös maastoilemaan. Omistajalta kuulin, että Rico voi olla hieman hyppivä ja säikky maastossa, joten taidamme vielä jonkin aikaa tutustua aivan rauhassa, ennen kuin lähdemme metsään ratsastamaan.
Minusta on mukava, että hevosesta löytyy kiltteyden lisäksi myös hieman luonnetta ja haastetta. Viime kerralla pääsin jo vähän maistamaan vanhan herran pippurisuutta, kun hän laukannostoissa pukitteli niin korkealle, että olin jopa lentää selästä. Nyt Ricoa oli viimekerran jälkeen ratsastettu. Hän oli paljon vetreämpi, ja laukannostotkin sujuivat ilman hyppelyä.
Parasta tässä heppailussa on nyt ehkäpä se, että vihdoin mulla on joku oikeasti oma juttu, jonne pääsen pari kertaa viikossa pitämään lomaa vauvan hoidosta. Nautin niin täysillä tänäänkin, että seisoskelin vielä pitkään ratsastuksen jäkeen tallissa vain nuuhkimassa ihanaa tallin tuoksua, ja rapsuttelemassa hepoa.
