Aina sydämessä

http://vivas.fi/nainen-istui-hetken-monen-tuntemattoman-ihmisen-kanssa-mutta-kun-tama-mies-istahti-hanen-eteensa-kyyneleet-alkoivat-virrata-kaikilta/?fb_action_ids=10153368676534644&fb_action_types=og.shares

Tämä video! Olen katsonut jo monta kertaa ja aina vaan itken. Kuinka maailman koskettavinta. 30 vuotta on pitkä aika, mutta silti huomaa kuinka he tunnistavat toisensa silmänräpäyksessä. Kaikki ne ajat palaavat varmasti ryöppynä mieleen, kaikki tunteet, yhdessä koetut ja jaetut hetket.

Haikeana sydän ja ajatukset leijailevat kaikkien niiden mahtavien ihmisten luokse, joihin on ollut onni tutustua. On sellaisia ihmisiä matkan varrelta, jotka ovat olleet siinä hetkessä se sielunkumppani, ystävät ja perhe, kaikki samassa. Paljon huikeita tyyppejä eripuolella maailmaa, joiden kanssa olen saanut kokea elämää yhdessä. Aina joskus harvoin tällaisia ihmisiä tulee vastaan. Ihmisiä, joiden kanssa jutellessa tuntuu siltä, kuin olisimme tunteneet aina. Joskus he pysyvät vierellä päivän tai kaksi, joskus viikkoja tai kuukausia tai jopa vuosia. Ajalla ei ole merkitystä. Nämä ihmiset pysyvät ikuisesti sydämessä, vaikka emme tapaisikaan enään koskaan.

Yksi näistä ihmisistä on tietysti rakas aviomieheni, jonka kanssa vietämme ensimmäistä hääpäivää ensi sunnuntaina. (vuosi naimisissa, wou!!) Hänen kanssaan vain päätimme kulkea yhdessä hieman pidemmän matkan.

Perhe <3 Ihanat rakkaat ystävät <3 Huikee Elämä <3 Matkat <3

pidetään toisistamme huolta

Ella

ps. Käytiin tänään Nopan kanssa syömässä Coffee Housessa valkosuklaa-masikka jäätelöä(minä söin, Nooa katsoi), koska kesä! Niin hyvää että en tiedä toista! Suosittelen!

Tällai kleinbus ajelee tuolla kylillä ja mainostaa Qstockia! Mun maailman ykkös haave. Joku päivä meillä on vielä tuollainen ja ajellaan sillä ympäri Eurooppaa ja Australian rannikoita. Istutaan iltaisin takaovet auki rannalla. Notski palaa siinä hiekalla. Paistetaan vaahtokarkkeja ja soitetaan kitaraa ja lauletaan. Sitten yöt nukutaan siellä perällä patjoilla koko konkkaronkka. Aamulla kun herää ja aukaisee sivuoven niin lokit vaan kirkuu ja aallot kohisee. Siitä sitten vaan nappaa surffilaudan kainaloon ja juoksee veteen aaltoja odottelemaan. Voih. Haaveiltiin jo tuossa yksi ilta ja katseltiin netistä tällaisia myynnissä olevia projekteja. Sen verran tonneja siihen saisi laittaa että ei ehkä opiskelijabudjetilla ja minimi äitiyspäivärahoilla vielä ostella. Mutta joku kaunis päivä tulevaisuudessa!