Näkemisiin Facebook

Olen tehnyt päätöksen jättää hyvästit pitkäaikaiselle ystävälleni.

Hän on Facebook.

Miksi?

Koska olen totaalisessa someähkyssä.

Olen saanut tarpeekseni siitä, että ajatukseni risteilevät jatkuvasti ala-asteen luokkakaverini uuden koiran edesottamuksissa. Tai ystäväni poikaystävän koulun päättäjäisjuhlissa. Taikka lapsuudenystäväni lapsien vesirokon kehityksessä. (Nämä olivat kuvitteellisia esimerkkejä.)

En jaksa sitä, kuinka joka kerta facebookin avattuani, eksyn lukemaan typeriä uutisia Ilta Lehden sivuille siitä, mitkä kymmenen asiaa tekevät miehestä hyvän rakastajan. Kerran kun uppoan siihen suohon, niin saatan käyttää tolkuttomasti aikaa omaksuessani täysin merkityksetöntä tietoa asioista, joilla ei ole mitään tekemistä minun päivittäisen elämäni kanssa.

Some on oikeasti hieno juttu, hyvin ja säännöllisesti käytettynä. Minulta vain puuttuu selvästi hyvin totaalisesti se kyky siihen säännöstelyyn. Olen niin vaikutteille herkkä ihminen, että vietettyäni hetkenkin aikaa somessa, jäävät kaikki asiat sieltä vielä tuntikausiksi pyörimään päähäni. Tahdon olla enemmän läsnä elämässäni.

Muistellessani aikuisen elämäni mukavimpia ajanjaksoja, huomaan näillä kaikilla ajanjaksoilla muutaman yhdistävän tekijän. 1. Minulla ei ole ollut puhelinta, tai se on ollut hyvin vähäisessä käytössä. 2. Minulla ei ole ollut jatkuvaa pääsyä facebookkiin.

Minulla on pieni poika, jonka ainutkertaista ensimmäistä elinvuotta saan parhaillani seurata. En halua tuhlata siitä suurinta osaa olemalla henkisesti puoliksi some-maailmassa.

Joten siis. hyvästi Facebook. Määrittelemättömäksi ajaksi.

peeäs. En halua dissata ketään somen käyttäjiä. Sanon edelleen, että facebook on monessa tosi hyvä juttu, ei vaan juuri nyt juuri minulle.

peepeeäs. Bloggaan toki edelleen ja instagrami pysyy mukana matkassa myös, kun sinne ei niin helposti uppoa.