Hiljainen Helsinki… Haikee fiilis oli vetää matkalaukun vetoketju äsken kiinni. Paluumatka alkaa ja se meinaa että meidän kesäreissu kääntyy kohti loppuaan. Huomenna viideltä ylös, lapsi kainaloon ja silmät ristissä junalle.

Tänään kesän eka shortsikeli. Käsittämätöntä. Melkein heinäkuu. Olin jo niin menettänyt uskoni koko touhuun. Aivan täyttä huijjausta, että ensin koko talvi odotellaan kesää ja sitten sitä ei edes tule. Mutta sieltä se vaan sitten yhtäkkiä ilmaantui. Aurinko on jotain niin mahtavuutta, että en todellakaan ymmärrä miten selvisimme muka koko talven ilman sitä. Voisin helposti mennä sen kanssa naimisiin, ellen jo olisi sen yhden miehen kanssa.

Molemmat ollaan Nooan kanssa aivan mielissään oltu täällä.

Nyt alkaa pikkuhiljaa olla Krisua ikävä, niin hyvä aika suunnata kotia kohti.

Vähäisillä yöunilla ja suurella määrällä kahvia.

Heihei kaikki ihanat rakkaat ystävät.

Hei hei Helsinki.

Palaamisiin.