London, day 2

Toisena päivänä otimme heti aamusta (kahdeksalta..) suunnaksemme Wimbledonin. Lippuja tuohon melko legendaariseen tapahtumaan ei voi varata etukäteen helposti netistä. Voit ainoastaan lähettää kaavakkeen, jolla osastut lippujen arvontaan (liput pitää maksaa itse vaikka arvonnassa voittaisikin). Joten yksi vähistä tavoista saada lippu on olla paikanpäällä hyvin aikaisin ja varautua jonottamaan tuntitolkulla saamatta lippuja. Olimme paikalla kahdeksan jälkeen ja meitä ennen jonossa oli jo hieman alle 1500 ihmistä. Järjestäjien mukaan se oli erittäin vähän ja johtui huonosta säästä. 

Jonossa oli aikaa lueskella ja ihmetellä saamaamme esitettä, joka sisälsi jonotusohjeita. Jonotimme vaivaisen tunnin ja sen jälkeen saimme kuin saimmekin kaikki liput, ja vielä todella hyvään peliin. Innostus oli lippujen saamisen jälkeen melko korkealla! 

Saimme hyvät paikat, jotka olivat käytössämme koko päivän. Näimme yhden miesten pelin ja naisten pelin. Kuvassa näkyy, miltä kenttä näytti ennen pelin alkamista. Se oli peitetty valtavalla suojalla, jonka 15 reipasta apupoikaa sitten purkivat pelin alkaessa.

Pelien katselu oli hauskaa! Oli huvittavaa nähdä valokuvaajien ottavan pelaajista kuvia, tv-kuvaajien kuvaavan sekä tietenkin maailmankuuluja tennistähtien pelaamista oli upeaa katsella. Telkkaria katsoessa ei myöskään ymmärrä, kuinka paljon taustahenkilöitä yhtä peliä varten tarvitaan. Pallo- ja apupoikia oli todella paljon, pyyhevastaava, päätuomari, sivutuomarit… Lista jatkuu jatkumistaan!

Muutama valokuvaaja!

Voittajan on helppo hymyillä! Ja vielä kotiyleisön edessä! Suosikkimme Andy raivasi tiensä finaaliin asti. Lontoossa oli aika hässäkkä loppuviikosta finaaliin pääsemisen takia. Järkyttävät paineet varmasti syntyvät pelaajalle, kun media kirjoittaa aivan hulluna juttua ja kotiyleisö kaipaa voittoa.  

Viime viikonloppuna, kun Wimbledonin finaali lopulta koitti kannatimme kaikki tietenkin Andya. Harmiksemme voitto ei Andylle tänä vuonna kolahtanut, mutta ensi vuonna toivottavasti parempi tuuri. Itse huomaamattani jopa murisin ääneen lukiessani vielä netistä uudestaan Federerin voitosta…

Pelaajilla oli palvelu kohdallaan! Apupojat pitelivät sateenvarjoa heti muutamien pisaroiden piskottaessa ja juoksivat hakemaan lisää vettä ja urheilujuomaa. Osa pelaajista olikin todellisia diivoja, etenkin naiset! Mitään ei voinut tehdä itse, vaan etusormi nostettiin pystyyn, mitä naurettavimmista asioista.  Miehet hakivat yllätyksekseni itse vetensä jääkaapista! Ymmärrän kyllä, että tuolla tasolla pelatessa saa ”leikkiä prinsessaa” ja onhan se älyttömän kovan työn jälkeen ansaittuakin, mutta onko vesipullon avaaminen itse liian vaativaa? 

Pelien välissä oli aikaa ostosten tekoon. Kuvassa näkyvässä rakennuksessa oli suuri Wimbledon Shop, josta tulikin tehtyä muutamia hauskoja ostoksia. 

Kävimme vilkaisemassa myös aluetta, jossa pelejä näytettiin suurelta näytöltä. Pelien katselijoita (suuri osa niitä jotka eivät saaneet lippuja ja faneja) oli älyttömästi. Melkein kaikki olivat sateenvarjon alla ja suurella alueella näkyvä sateenvarjomeri näytti kieltämättä hauskalta.

Tähän päättyikin toisen päivän kuvat! Koko päivä (aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan) meni Wimbledonissa ja hotellille saavuttuamme haimme vain läheisestä kaupasta hieman syötävää, sillä 12 tunnin ulkona olo ja jännittävät pelit olivat melkoisen uuvuttavaa vaikkakin mahtavaa katseltavaa.

Nyt toivotan oikein mukavaa keskiviikko-iltaa! Jatkoa Lontoo-postauksiin on luvassa!