Mindfulnesskävely kaupungissa

Rakastan kävelyä. Kai se(kin) on sukuvika. Rakastan myös juosta, joskin se on keväällä jäänyt toistaiseksi pois. Mutta kävely, se on rauhoittavaa ja mukavaa, tällä hetkellä keskustassakin – tänä korona-aikana kadut ovat jokseenkin autiot ja he jotka yleensä ovat keskustassa, ovat metsässä.. Metsät ovat täten ylikansoitettuja, keskusta ei.

Kuten todettu aiemmin, Tukholmassa ei mikään ole tänä koronakeväänä suljettuna. Kokoontumisrajoitus kuulemma on, 50 henkeä, mutta ei tämä näy päälle päin muuten kuin jalkapallo-otteluiden peruuntumisella. Reenit, ihan junioreiden sekä Hammarbyn edustusjoukkueen, tuossa meidän kodin viereisellä Årsta IP:llä jatkuvat normaalisti ja Zlatankin siellä on ollut useamman kerran mukana. Kentän laidalla on parhaimmillaan – Zlatanin ollessa Hammarbyn reeneissä mukana – parisenkymmentä uteliast aidan takana kurkkimassa, yrittäen nähdä edustusjoukkueen reenit.

Meidän Suomeen paluulle on myös nyt päivämäärä, ja se sijoittuu kesäkuun loppuun. Paljon on järjestettävää ja töitä vielä siihen saakka. Nyt kun muuttomme ajankohta on selkiytynyt, oli mitä parhain ajatus imeä itseensä tyhjää Tukholmaa ja lähteä kävelylle. Käveltiin Marcuksen kanssa Årstasta Södermalmin kautta Gamla Staniin, poikettiin lempparikirppiksille ja jatkettiin matkaa Kungsträdgårdeniin, pyörittiin siellä hetki ja Starbucksissa Cafe Mochaa ostaessani törmäsin työkaveriini Andreakseen. Olipa outoa nähdä livenä – parin metrin etäisyyden päästä toki – muuta kuin oman kodin väkeä. Edelleen jatkoimme matkaa La Netalle ja takaisin Gamla Staniin.. viiden tunnin kävely oli tosi paikallaan ja omalta osalta myös pakollisen esseen kirjoituksen välttelyä, siirtämistä eteenpäin. Kerran sitä vain eletään 😉