Vikingaliv

The Viking Museum, Vikingaliv Djurgårdenilla, on ollut yksi näistä ”turistikohteista”, jossa en Tukholmassa ole ennen tätä kevättä käynyt. Djurgårdeen-kävelyn aikana lapsi kysyi, josko voisimme poiketa Viikinkimuseoon, sillä hän ei ollut ehtinyt tekemään siellä kaikkea haluamaansa viime kerralla. Koulusta kävivät samaisessa Viikinkimuseossa vasta tämän vuoden puolella, mutta lapsen pyytäessä voidaanko mennä museoon, on kuin taikasanat ja maksan jo meidän sisäänpääsymaksua. Kerrottakoon että itse todella rakastan museoita.

Viikinkimuseo oli pienempi kuin ajattelin, mutta mikä mielettömintä – me oltiin ainoat asiakkaat. Henkilökunta kertoi, että eivät ole olleet avoinna koronakevään aikana kuin vasta nyt toukokuussa. Siellä me seikkailimme; pelailimme viikinkiajan taktiikkapeliä nimeltä Hnefatafl, lapsi teki villasta lankaa, harjoittelimme nimiemme kirjoittamista viikinkiaikaisella riimukirjoituksella, V testaili viikinkien laivaa ja varusteita ja mietimme viikinkien kulkureittejä maapallolla, silloin aikanaan. Kaikki tämä oli yläkerrassa. Alakerrassa oli kuin kummitusjuna mutta ei suinkaan mitään pelottavaa – istuimme vaunuun joka liikutti meitä ajassa 1000 vuotta taaksepäin ja vahanukeista tehdyn näytelmän pariin. Kerronnan saimme suomeksi, niin halutessamme 🙂 junavaunumme kulki raiteilla pimeässä huoneesta toiseen ja seurasimme tarinaa, joka onneksi päättyi hyvin. Lapsi muisti joidenkin osioiden olevan hieman jännittävämpiä, etenkin kun oli niin pimeää. Pakko sanoa että koko kierros oli hyvin tehty.