Ensi kertaa: Riika
Touko-kesäkuun vaihteessa ostin reissun Riikaan Silja Serenadella, joka tavanomaisesti seilaa Helsinki-Tukholma välisellä reitillä. On ollut mukavaa tietää reissun olevan edessä silloin, kun V:n kesäloma jo lähenee loppuaan.
Matka taittui junalla Tampere-Helsinki -välin, laivalla Helsingistä Riikaan ja takaisin sama setti. Matkustajia meitä oli neljä; äitini, veljeni, Vilkku ja minä. Tällä kokoonpanolla olemme reissanneet Kolmårdeniin, Gotlantiin, Tukholmaan, Suomen saaristossa ja muualla kotimaassa ja nyt Latviaan.
Riikaan on ollut tarkoituksena reissata jo aiemmin ja monesti (lentokoneella). Sekä Suomesta että Tukholmasta yhteydet ovat oikein hyvät. Fiilis jo ennen lähtöä oli se, että oikeastaanhan Latviaan tulisi lähte pidemmäksikin ajaksi, edes muutamaksi päiväksi – päivän aikana saamme nähdä vain pintaraapaisun! Ja näinhän siinä kävi, vaikkakin askeleet kelloissa näyttivät lähes 20 000 (lapsilla 20 000+). Olen jälleen ylpeä pojista, jotka kävelivät ja liikkuivat mukana niin reippaina. Ylpeä olen myös äidistäni, joka kävi helmikuussa läpi nilkkaleikkauksen ja käveli näin paljon ensimmäistä kertaa tuon leikkauksen jälkeen.
Aluksi kävelimme vanhaan kaupunkiin ja sen katuja pitkin. Vanhan kaupungin keskelle kävelimme 20-25 minuuttia, välillä tarkistaen karttapalvelusta, että olemme oikeilla teillä. Lapsi pelasi Pokemon Go:ta ja sai erityisen paljon dratineja. Otimme rauhallisesti ja ihailimme tämänkin vanhan kaupungin rakennuksia. Juotavaa haimme kioskista ja jopa pojat ihmettelivät edullisia – Suomen ja Ruotsin hintoja huomattavasti edullisempia – hintoja. Tölkki Coca-Colaa oli hinnaltaan 0,59 e, kuin myös 0,5 litran makuvedet.
Vessahätä koitti ja olimme pienen ostoskeskus Galerija Centrs’n kohdalla joten suuntasimme siisteihin, ilmaisiin, 4. kerroksen vessoihin.
Jatkoimme matkaa joen yli kohti uutta keskustaa, pois vanhasta kaupungista. Puistot olivat vehreitä ja harkitsimme pysähtyvämme yliopiston viereiseen puistoon jos vain aika sallii. Adidas Outletista ostin sekä Vilkulle että kummipojalle Aatokselle paidat. Tämä oli jo toinen perättäinen kerta kun käymme vaatekaupassa ja pyydän V:tä sovittamaan paitaa. Hän vastaa ”joo”. Olen ollut hämmästynyt molemmilla kerroilla.. ei nimittäin suinkaan ole V:n tapaista että hän suostuu tulemaan vaatekauppaan saati kokeilemaan vaatetta ja ainakaan hänellä ei ole ollut tapana vastata myöntävästi h e t i. Yleensä asiat vaativat suostuttelua. Mitä siis tapahtuu? Jo kaksi ihmettä tapahtunut lyhyen ajan sisällä ;)
Seuraavaksi suuntasimme Dzirnavu Iela -kadulle ja Galerija Rigaan. Siellä oli pojille mieluisa lelukauppa (toinen olisi halunnut ilmakiekon, toinen beybladeja ja beybladeille areenan). Parin korttelin päässä Galerija Rigasta olisi ollut parikin Humana Vintage -liikettä, jotka kuitenkin olivat molemmat kiinni. Emme asiaa ehtineet kuitenkaan harmittelemaan, kun löysimme paikallisten suosiman pienen pyöreän kahvilan Brivibas ielalta, nimeltään Salakafe (salakafe.lv). Itsetehdyt pullat, piirakat, leivokset ja keksit näyttivät kaikki niin herkullisilta – ja hinnat mukavan edullisilta baltian ja keski-Euroopan maiden tapaan. Mustikkapullani oli taivaallista ja lapsen suuri marenki niin sokerista kuin marenki voikaan vain olla :)
Poikia jäi mietityttämään lelukaupan valikoima ja ajattelimme kävellä ostoskeskus Origoon, rautatieasemalle. Origossa ei ollut meidän mieleen kuitenkaan yhtään mitään ja suuntasimme sinne missä emme ollenkaan ajatelleet käyvämme: Stockmannille. Leluosastolta ei kuitenkaan löytynyt mitään ja viimeinen mahdollinen laivaannousun hetki oli vain kahden tunnin kuluttua, joten lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin. Siellä pysähdyimme syömään – muut ottivat pizzat, minä sushia josta jätin ”ylimääräiset” eli tuorejuuston, majoneesin ja mädin pois – hinnat vanhan kaupungin ravintolassa olivat meille normaalit ja ruoka oikein hyvää. Halusimme välttää ruokailun laivassa sillä edellispäivän oma huono kokemukseni jauhoisista, mauttomista falafelpyöryköistä oli huono ja kallis.
Matkamme kohti satamaa jatkui. Pysähdyimme ostamaan juotavaa ja cappuccinon makuisia Geisha-suklaapatukoita sekä ensimmäiseen että viimeiseen vanhan kaupungin (käsityö)liikkeeseen, josta äitini osti harmaan villapipon 17 eurolla. Paikallista latvialaista suklaata emme huomanneet ostaa, harmi.
Loppujen lopuksi saavuimme satamaan ”jo” 15:40 eli 30 min ennen viimeistä mahdollista laivaannousua. Koska Riikasta en ostanut itselleni mitään, ostin laivasta konjac spongen, lisää kasvonaamioita ja Jordan B. Petersonin kirjan ”12 rules for life”.
Tänään saavuimme sateiseen Helsinkiin klo 11 aikaan. Hyvä ja onnistunut reissu takana jonka aikana näimme pintaraapaisun Riikasta – tänne on päästävä pian uudelleen! :)
On yksi asia jonka tekisin toisin seuraavalla reissulla Riikaan, etenkin, jos matkaamme laivalla: jättäisin ruokailut laivalla väliin, aamiaista lukuunottamatta. Lisäksi muistuttaisin itseäni kiertämään enemmän vanhan kaupungin käsityöliikkeitä sekä kahviloita ja kahvittelemaan uudelleen Salakafe’ssa.
-Jenni
