Tukholma-life 2.0

Tässä istumme, Paunun bussissa matkalla Tampereelta kohti satamaa ja Tukholmaa. On niin epätodellinenkin olo, kun vain muutaman päivän varoajalla kokosin kasaan reissun, koirahoitajan, lapsen kouluasiat ja kaiken matkaan liittyvän. Ajatuksia en ole täysin saanut vielä kasaan. Kolme kuukautta siitä, kun olimme viimeksi Tukholman-kotona. Ja niin paljon mahtuu tähän aikaan, josta hyvin lyhyesti suurimmat: koiranpentumme Svante muutti meille (ja on nyt asunut meillä kuukauden, huh!) ja parisuhde koki kolhuja (joista todennäköisesti toivun hetken). Eli ei siis jotakin hyvää, niin huonoakin.

Ajatukset Tukholmasta ovat kutakuinkin samat kuin ennen sieltä pois muuttoa: on ikävä. Siellähän meidän pitäisi olla. Siellä on meidän paikka, meidän ystävät ja perheet ympäri maailman, jotka osoittavat välittävänsä juuri m e i s t ä.

Rikkautta on Tampereellakin: perhe, suku, ystäviä. Rauhallista. Mutta myös hieman paikallaan junnaavaa arkea, josta olemme tainneet kasvaa pois.

Katsotaan mihin tulevaisuus meidät vie! Tällä hetkellä bussi ja laiva vievät kohti kotia, Tukholmaa, ja ystäviä. Seuraavat neljä päivää on täysin ystävämeininkiä (sekä minulla että V:llä). Cant wait! Tästä lähtee Tukholmalife 2.0.

Mukavaa viikkoa!

Ps. Tässä meidän pikkuinen Svante tänään