Pohjoisessa, osa 1
Harvat kirjoitukset täällä ja uusi arki koiranpennun kanssa olivat enemmän sääntö kuin poikkeus vuoden 2020 loppupuoliskolle 🙂 kouluhommat ja työt veivät myös joulun alla ison osan ajasta. Tuntui että avasin joulukalenteria (tai no, raaputin) koko ajan: päivät kuluivat vauhdilla.
Neljä päivää söimme jouluruokia. Oli niitä ollut jo ikäväkin, ja hassua kyllä, vieläkin maistuisi perunalaatikko 😀
Joulun jälkeen reissasimme odotetulle pohjoisen lomalle. Lapsi ei muista edellisestä visiitistään mitään, olihan hän vain vuoden vanha tuolloin. Olin tehnyt reissusuunnitelmat mielestäni hyvin ja sehän kannatti – hotelli koirahuoneella ja yöjunat lemmikin kanssa Tampereen ja Kolarin välillä sain yhdistetty hyvin, joskaan se ei ollut heti helppoa. Pohjoisen yöjunat täyttyivät pikaisesti lokakuussa myyntiin tullessaan ja varatessa oli oltava vikkelä!
Menomatka Tampereelta Kolariin oli 10 h 44 min pituinen. (Lisänä 45 min myöhästyminen Oulussa.) jännitin alkuun kuinka koiranpennulla sujuu, sillä Oulussa oli ainoa pidempi pysähdys eli ulkoilumahdollisuus. Kaikki sujui kuitenkin hienosti ja alkuun pentu ei meinannut nukahtaa ja oli levoton, mutta tunnin-parin kuluttua malttoi jo rauhottua nukkumaan makuuhytissä. Myöhästymisen vuoksi otin riskin hypätä pennun kanssa ulos junasta Pellossa ja käyttää häntä ulkona. Pentu ymmärsi mitä tehdä ulkona ja ehdimme takaisin vielä junaankin (pysähdys oli 3 min mittainen) 😉
Kolarista hyppäsimme vielä bussiin kohti Yllästä. Perillä odotti pakkanen ja paljon lunta <3 muut painelivat heti kylpylään ja minä tutustuin pennun kanssa IHANAAN Laplan Hotel Saaga -hotellimme ympäristöön ja huoneistoon.
Lapset lähtivät laskemaan myös heti. Minä jäi pennun kanssa tutustumaan paikkoihin. Palo laskemaan oli kova mutta ajatuksena oli totuttaa koiramme hotelliin ensin hyvin, ennen hänen yksin jättämistään (koska sitähän oli tiedossa seuraavasta päivästä alkaen, kun itsekin alan laskemaan). Ja se kannatti! Pentu löysi mukavan oman paikan huoneestamme ja malttoi rauhoittua sinne.
..jatkuu :)