Pohjoisen paloja

Ainainen palo pohjoiseen, jonka sammuttaa vain saamelaismusiikki sekä jokainen kuljettava askel pohjoisen luonnossa. Luonnossa ympärilläni on rauha joka valtaa mielen ja kehon ja raikkaan, puhtaan ilman hengittäminen tunturissa sekä karun luonnon henkeäsalpaavan kauneuden katsominen ovat sitä, jota jokaisen tulisi kokea.

Kieli ja kulttuuri sekä niiden perintö jota arvostan, ja tavalla tai toisella haluan vielä jonakin päivänä ja jollain tavalla tukea, liittyvät saamelaisuuteen. Ymmärrys yhteisöistä ja niiden historiasta, hauraudesta ja katoavaisuudesta ajavat ajatusta päässäni hiljalleen eteenpäin.

Juuri päättyneellä pohjoisen matkalla kuulin kaunista uumajansaamenkielistä musiikkia Katarina Barrukin laulamana. Hänen äänessään ja teksteissään olen välillä kuulevinani tuttuja sanoja, arvellen vain, mistä musiikkinsa kertoo. Ruotsalaisen kulttuurin ja kielen koen niin omakseni ja rakkaaksi, että uumajansaamea kuunnellessa voin kuvitella olevani pohjois-Ruotsissa. Báruos -albumin olen laittanut soimaan hitaina viikonloppuaamuina kotona keittiössä, tammikuisilla juoksulenkeilläni että villasukkien neulonnan seuraksi iltaisin.

Kun kotona on aamuisin vielä hiljaista ja olen hereillä vain koiranpennun kanssa, istun toisinaan pehmeää valoa kantavien tähtikuvioisten nauhavalojen loisteessa aamukahvilla. Silloin on yhtä rauhallista kuin tunturissa hiihtäessä tai tykkylumipuiden katveessa seistessä. Silloin on palo pohjoiseen suurimmillaan sinne, missä rauhallisuus ja luonnon kauneus ovat ympärillämme yhtenään ja ihmiset leppoisampia.

<3 Jenni