Hektistä arkea ääk
Vaaliviikko, vanhempainilta, Suomen matka.. arki. Päivät ovat pitkiä ja Ruotsissa viikko on jälleen tuntunut lentävä siivillä ja kaikki arki on hektistä aamusta iltapäivään, viikosta seuraavaan. Aamulla tunnelbanassa saamme vielä istumapaikat, iltapäivällä töistä ja koulusta kotiin päin matkatessa tästä ei ole toivoakaan. Maanantai- ja perjantaiaamut metrossa ovat ruuhkaisimpia ja ihmisiä on satoja, mutta silti törmäämme tässä miljoonakaupungissakin päivästä toiseen samoihin metrokasvoihin jotka kulkevat oman elämänsä aikatauluissa, mutta samoissa metroaikatauluissa meidän kanssa. Työpäiväni Ruotsissa ovat pidempiä, myös lounaat ovat pidempiä, lomat puolestaan lyhyempiä.
Muistaakseni Tanskassa, tuolla ihastuttavassa erittäin tyytyväisten ihmisten maassa, on hieman päinvastainen ajatus ja toteutus kuin Ruotsissa: Tanskassa on otettu käyttöön malli, jossa työntekijälle tarjotaan mahdollisuus lyhyempään työpäivään täyden päivän palkalla, sillä onhan nimenomaan laadukas ja tarpeeksi riittävä vapaa-aika avain jaksamiseen töissä. Saa korjata, jos muistan tämän nyt väärin. Ja ei, en nyt sekoita tätä yleistyneeseen etätyömahdollisuuteen 🙂 Työpaikalla ollessa työskennellään myös laadukkaasti, tuottavasti ja produktiivisesti täyden päivän edestä. Tunteja tällaisessa työpäivässä on kuusi, sen perinteisen kahdeksan sijaan. Jos työpaikka on lähtenyt mukaan tarjoamaan täyden päivän palkan jossa työtunteja kertyy kuitenkin vain kuusi, on kyseessä valtava etu (ainakin suomalaisen näkökulmasta), jonka säilyttämiseen liittyy varmasti myös omat paineensa. Jos työyhteisö on valmis käyttämään etua, on työyhteisön oltava myös valmis työskentelemään edun säilyttämiseksi. Tästäpä ajatusta muille pohjoismaille.. mielestäni työpaikkakohtaisesti vastaava voisi onnistua.
En kuitenkaan sano että jokaisessa työyhteisössä tai kaikilla aloilla tämä onnistuisi. Koen myös että Suomessa yleinen asenne on todella positiivisissakin asioissa aina jonkin verran negatiivinen. Aina on joku joka näkee myös sen negatiivisen puolen. Ja voi kuinka se ärsyttää! Ruotsissa olen oppinut enemmän vielä näkemään asioita positiivisemmin, tsemppaamaan aiempaa enemmän ja erityisesti jakamaan kiitosta ja kohteliaisuuksia aiempaa vielä enemmän. Ja haastavin: ottaa kohteliaisuuksia vastaan, vaikkakin edelleen hieman hämmentyneenä sellaisista. Eräästä suomalaisesta tavasta en vieläkään kuitenkaan ole eroon päässyt, mutta opettanut saksalaiselle esimiehelleni tämän, jotta hän ymmärtää meitä suomalaisia paremmin: kun mielipidettä tai vointia tiedustellessa suomalainen on hiljaa, ovat asiat hyvin.
Vanhemman tehdessä pitkän työpäivän, on lapselle tarjolla koululla fritids eli morning- & afterschool. V:n koulun fritids tarjoaa erilaisia klubeja joihin lapset saavat ottaa vapaaehtoisesti osaa; on espanjan kielen kerho, juoksukerho, jalkapallokerho, draamakerho jossa näytellään ja tehdään itse elokuvaa.. Vaihtoehtoja on useampia ja osallistuminen vapaaehtoista. Kerhoja järjestetään sillä päivät ovat pitkiä ja päiviin halutaan vaihtelua sekä vetäjille että erityisesti lapsille, jotka eivät välttämättä ehdi ja jaksa harrastaa enää pitkän koulu- ja fritidspäivän jälkeen muuta.
Pitkän arkipäivän jälkeen meillä kotona saa – ja pitää – pysähtyä. Se on tärkeää, irtaudutaan siitä hektisestä 10-tuntisesta päivästä joka on takana. Toisinaan käydään hodarilla tai kirppiksellä ja kävelyllä Gamla Stanissa, toisinaan pelaillaan ja löhötään sohvalla. Tärkeintä on, että ollaan yhdessä. Tai kuten toisinaan perjantaisin ja esimerkiksi eilen: lähdetään suomenlaivalla kohti Turkua ja Tamperetta :)
Rentouttavaa viikonloppua!