Getaway!
Terveiset taas Tukholmasta!
Valinta lähteä täksi viikonlopuksi toiseen kotiimme, Tukholmaan, oli helppo. Kotonakin olisi voinut rentoutua, mutta tämä tuli enemmän tarpeeseen. Viikonloppureissu oli tervetullut katkaisemaan valmistumiskiireiden, hektisten työpäivieni (avaan tämän hetkistä työ/rahatilannetta toisessa tarinassa) ja V:n intensiivisen harrastussyksyn kierteen. Matka tehtiin tällä kertaa ilman koiraa.
Matkan aiheeksi ja tarkoitukseksi valikoitui ”ystävien tapaaminen ilman kiireitä”.
Aikaisin aamulla laivan seilatessa vielä ulkosaaristossa, näin pimeän keskellä saariston valot. Tuli todella kotoisa olo ja tunsin iloa. Kellonajasta päättelin, missä kohtaa laivareittiä sillä hetkellä olimme. Söimme aamupuurot ja join ensimmäisen kupillisen aamukahvia pimeää katsellen.
Ulkosuomalaisille lienee tuttua, että Suomessa vieraillessa reissut ovat yhtä näkemistä ja menemistä, taustalla halu tavata ”kaikki” tutut. Muistan kuinka ulkosuomalaisena itse väsyin tähän hieman, sillä aika (yleensä lauantai-aamupäivästä sunnuntai-iltaan) kohteessa oli aina hyvin rajallinen. Ja mukava olisi vain välillä olla, oleskella ja mennä ex-tempore ilman suunnittelua. Koska väsyin kiireisiin visiitteihin ja yrittää tavata ”kaikki” tuttavat kahden päivän aikana, opin olemaan myös itsekäs enkä ilmoittanut joka kerralla kaikille, että olemme Suomessa visiitillä. Sama pätee myös nyt Tukholmaan – arvostamme V:n kanssa laadukasta ja rauhallisempaa olemista, kuin yhtenään hektistä menemistä.
Siispä suunnitelmia täksikin viikonlopuksi tehtiin vain meidän oman päätöksen ja halun mukaisesti: minulla ja kolmella ystävälläni oli brunssisuunnitelmia ja V tapasi yhden Tukholman-ystävistään. Sovimme, että ensi kerralla järjestämme aikaa hänelle toisen ystävän kanssa.
Varasimme brunssin Huvudstassa sijaitsevaan Restaurang Asplundiin. Tällä välin V vietti aikaa Sundbybergissa omassa ystäväseurassaan.
Ravintola Asplund ei ollut palautunut korona-ajoista vielä täysin, sillä varaamamme brunssibuffet toteutettiin omissa pöydissä – meitä oli neljä, jolloin ensimmäisessä kattauksessa saimme esimerkiksi 4x minicroissantteja, 4xuunijuuston, 4x kukkalaali-hummerimoussen, 4xpalajuuston ja 4xbrien. Salamia, raparperi-mansikkamarmeladia, kevätkääryleitä ja rapeakuorista vuokaleipää unohtamatta.
Toinen kattaus oli hieman säästeliäs ja yllätti vähäisyydellään – jokaiselle oli tarjolla kotitekoista pizzaa (päällä juuressipsejä, sipulia, sieniä).
Kolmas kattaus, jälkiruoka ja kahvi, oli odotettu. Pienet jälkiruoat olivat todella makeita ja itse jouduin skippaamaan suklaakeksimoussen, creme brulé’n ollessa mielestämme parasta ikinä. Kahvitarjoilulle annoimme kevyttä kritiikkiä keskenämme, sillä kahvi on meille kaikille tärkeä ja käytämme jokainen täysin eri määrän kauramaitoa sen joukossa – minä pari tippaa, muut teelusikallisista puoleen kuppiin – tarjoilija kaatoi kaikille täysin saman määrän kauramaitoa meille kaikille ja toisille se oli liikaa, toisille liian vähän. Mielenkiinnolla nautimme jälkkärit ja kahvit ja kaikesta huolimatta poistuimme vatsat täynnä ja hyvällä mielin :)
Iltapäivällä otin tunnelbanan takaisin Sumpaniin ja hain V:n ja ystävänsä. Pojilla on samanlaisia kiinnostuksenkohteita ja nyt he tapasivat 11 kuukauden jälkeen ensimmäistä kertaa.
Lapsen toiveena oli mennä Södermalmille Blecktornsin puistoon, eli vanhan koulunsa viereiseen puistoon. Tuosta puistosta ehti tulla rakas Tukholman-vuosien aikana, jossa kävimme myös vapaa-ajalla. Puisto on ihanteellisella paikalla ja suosittu, eikä ihme, että törmäsimme siellä tälläkin kertaa V:n ja ystävänsä 4.luokan opettajaan, australilaiseen Chrisiin.
Aurinko laski ja pilvet raoittuivat, jolloin taivas pääsi punertumaan. Kävelimme Skanstullista Medikselle Maxiin, jota V rakastaa. Medborgarplatsenin skeittialtaiden ja Ican kautta kävelimme Viking Linen terminaaliin ja lähdimme kohti Suomea.
En osaa sanoa olimmeko valmiita lähtemään, mutta toiveikkain ajatuksin palaamme mahdollisimman pian uudelleen.