Kotikotona hotellissa – Tammer

Olen paljasjalkainen tamperelainen ja ihan hiton ylpeä siitä. Samaa on myös poika. Matkaopasvuosien jälkeen muuttaessani takaisin Tampereella, asetuimme Pyynikille (pojan ensimmäinen koti) ja tuon jälkeen Amuriin – täällä V kasvoi 8,5 kuukauden ikäisestä aina siihen saakka, kunnes muutimme Tukholmaan hänen ollessaan 8 vuoden ja 9 kuukauden ikäinen. Lähes tarkalleen.

Tampere on aina oma kotikotoni, yksi elämäni rakkauksista. Meidän koti oli aina ihana ja paraatipaikalla, enkä koskaan ajatellut, että olisi tarve lähteä hotelliin täällä kotikotona, paitsi nyt meidnä asuessa muualla. Matkustan työn puolesta kuukausittain Tampereelle. Viimeiset kolme kertaa olemme pitäneet pienimuotoista hotelliturneeta ja vaihtaneet hotellia, jossa yövymme. Elokuun reissulle otimme upean, paloaseman vieressä olevan Grand Hotel Tammerin.

Siis tämä on UPEA. Tätä kirjoittaessa istun sängylläni, katson kaupunkia kohti 7. kerroksen päätyhuoneesta. Sadepilvet ovat väistyneet ja aivan kuin vesivärein väritetyt, vaaleat violetin ja valkoisen sävyiset pilvet ovat saapuneet kaupungin ylle. Edessäni on TAKO, Tampereen Teatteri, korjauksessa oleva Hämeensilta (edelleen ilman patsaita), Koskipuisto, lasten suosikki Pikku Kakkosen puisto, Tammerkoski..

Hotelli Tammeria ei suotta valittu muutama vuosi takaperin Linnanjuhlien viralliseksi jatkopaikaksi (muistatteko, se vuosi, kun Itsenäisyyspäivän vastaanotto järjestettiin Tampere Talossa).

Aamiaissalimme alakerrassa vastaanoton vieressä on kerrassaan UPEA ja tyylikäs, käytävät kristallikruunuineen, veistokselliset vanhat huoneiden ovet ja jopa vessani pytty kielivät arvovaltaisen tunnelman säilyttämisestä. Huoneet ovat freesit pinnoiltaan ja huonekalut arvokkaan iäkkäitä – tuo hotellihuoneeni nojatuolikin on verhoiltu niin kauniiksi, että haluaisin viedä sen reppuselässä Tukholmaan.

PS. Tämän tekstin kirjoitus vaati käyttää ja toistaa sanaa UPEA. Koska sellainen on Tammer.

PPS. High hopes for breakfast! :)

/Jenni