Säästäminen ja sijoittaminen 1
Osa 1, rahastosijoittaminen.
Tässä kirjoituksessa kerron mistä säästäminen omalla kohdalla alkoi, kuinka puuduin säästämiseen ja siirsin koko ajatuksen taka-alalle, sekä kuinka aloitin säästämisen uudelleen parin vuoden tauon jälkeen. Entä missä rahat ovat nyt ja kuinka innokas olen säästämään? Keskustelin tänään työkaverin kanssa säästämisestä, josta sain ajatuksen jakaa oman tarinani.
Suositus 1: keskustele ja kuuntele – säästäminen ei ole kilpailua sillä jokaisella on omat tulot, tavoitteet ja menot. Säästäminen on kannustusta, tukemista ja neuvojen jakamista ja vastaanottamista.
Säästäminen ja sijoittaminen on omalla kohdalla jo kotoa opittu asia, johon saan ideoita, kannustusta ja vertaistukea enimmäkseen äidiltäni. Olen myös lukenut suomalaista (aivan mahtavaa) Mimmit sijoittaa -blogia jonkun aikaa ja aloittanut sijoitusaiheisten podcastien kuuntelun.
Suositus 2: Esimerkiksi Mimmit sijoittaa -podcastit ovat napakan mittaisia, mukaansa tempaavia ja oikein neuvokkaita näin ”tavalliselle” työläiselle ja sijoittajalle. Nykypäivänä on mahdollista saada hyviä ILMAISIA neuvoja helposti (melko uskomaton yhdistelmä!), ja mielestäni asiassa kuin asiassa jaetut kokemukset ja neuvot ovat kultaakin kalliimpia! Minä käytän muilta saatuja neuvoja ja muiden kokemuksia hyödyksi omalla säästötaipaleellani 🙂
Mistä kaikki alkoi?
Meidän äiti, nykyinen asunto- ja rahastosijoittaja ja jo noin 30 vuoden ajan eri omistusasunnon omistanut aikuinen nainen, kannustaa säästämiseen. Avatessani ensimmäisen rahastoni, selasi äitini myös samaan aikaan rahastoja. Hänellä on kokemusta, vinkkejä ja taitoa katsoa hieman eteenpäin – sijoittaminen rahastoihin pitkällä tähtäimellä tai idea siitä että sijoitusasunto tuottaa ”sitten joskus”ja auttaa eläkeiässä parempaan ”palkkaan” ovat järkeviä ja taitoa vaativia ajatuksia, joille kannattaa uhrata aikaa. Musta on kiva jutella normaalien kuulumisten välillä toisinaan siitä, onko rahasto mennyt viime aikana ylös vai alas.
Opintolaina, sen sijoittaminen ja lapsilisän säästäminen ja sijoittaminen ovat aika ajoin keskusteluissa uutisissa asti. Eikä suotta! On hienoa, jos näiden sijoittaminen on mahdollista ja erityisesti lapsen tulevaisuutta silmällä pitäen. Omakohtaisesti taannoin nostetun opintolainan sijoittaminen ei ollut millään lailla mahdollista. Otettu ja jo pois maksettu opintolaina käytettiin täysin kotitaulouden kuluihin. Lapsilisän säästäminen ei myöskään ole ollut aiemmin ollenkaan mahdollista – taloutemme oli useamman vuoden riippuvainen kuukausittaisesta lapsilisästä.
Säästin ja lopetin – mitä tapahtui jo säästetyille rahoille?
Aloitin säästämisen, tosin hieman verkkaisesti ilman päämäärää, noin kuusi vuotta sitten. Kyllästyin kuitenkin nopeasti ja tuntui että kuukausittainen säästäminen pienestä palkasta oli enemmän rasite kuin huvi ja hyöty. Säästin Osuuspankin asuntosäästötilille sekä Osuuspankin jotakin kevyttä rahastoa, jonka kuitenkin lopetin pian. Työni oli tuolloin epävarmaa ja palkka oli pieni, ja ajatus säästämisestä todella ahdisti. Noin puolen vuoden asuntosäästötilille säästämisen jälkeen päätin, että se ei ole mun juttu (tarkoitan nyt erityisesti Osuuspankin asuntosäästötiliä) ja jatkan säästämistä kun työkuviot ovat varmemmat – päätin tilin ja nostin rahat. Rahoilla reissasimme Gotlantiin (reissu oli jo varattu talvella hyvän työtilanteen aikaan ja erääntyi maksettavaksi kesällä) ja käytimme osan summasta kotitalouden hoitoon, ruokaan ja vaatteisiin. En ole katunut päätöstä.
Milloin ja miksi aloitin säästämisen uudelleen
Vuonna 2017 päätin aloittaa säästämisen uudelleen ja tällä kertaa hieman enemmän tosissaan. Oli syksy ja palkkapäivä. Taloudellinen tilanne oli vakaa mutta en suinkaan tienannut, mutta löytäessäni S-Pankin rahaston jossa minimisijoitus on 10 euroa/kk, päätin sen olevan oikea ja sopiva tähän hetkeen. Varovainen ja pienen riskin rahastoon sijoittaminen olisi erittäin hyvä aloitus sillä koin että mun ei tarvitse lähteä heti ”all in”. Asetin realistisen tavoitteen iteselleni: sijoitan rahastoon kuukausittain edes sen kympin. Kuukausittain siis sijoitin vain muutamia kymppejä, kunkin kuun taloustilanteesta riippuen, enkä ottanut paineita sijoittamisesta sen enempää. Tärkeäksi muistisäännöksi asetin itselleni myös sen, että sijoittamisen tulee olla mukavaa, eikä se saa näin alkutaipaleella määrätä elämääni ja tiliäni liikaa. Kaksi edellä mainittua tavoitetta olivat niin realistisia, että on ollut aivan ihanaa vain nostaa omia tavoitteita vuosien varrella ja nauttia työn tuloksista! Tästä lisää osassa 2.
Lähes vuoden ajan säästin siis rahastoon, jossa riski ja tuotto ovat ovat pienet. Tuntui hyvältä ja varmalta. Hyvällä säästöfiiliksellä avasin itselleni toisen rahaston, joka kantaa nimeä Rohkea. Tämä on myös S-Pankin tuote ja vaikka riski-tuottotasot ovat suuremmat tämän rahaston kohdalla, päätin kuitenkin pitää samat tavoitteeni sijoittamisessa: kuukausisäästämisen minimisumma tässäkin on vain kymmenen euron luokkaa (korjatkaa, jos tämä on muuttunut!) ja sijoittamisen tulee olla mukavaa ja realistisessa suhteessa omaan sen hetkiseen taloustilanteeseen. Tavaksi otin kirjautumisen S-Pankin mobiilisovellukseen toisen rahaston avaamisen myötä yhä useammin, sillä halusin tarkastella prosentteja ja euroja, jotka heti alkuun ampaisivat nousuun. Opin pian seuraamaan rahastoni elämää ja kiinnostuin siitä myös koko ajan enemmän.
Säästin kahteen rahastoon. Kyllästyin matalatuottoiseen rahastoon ja halusin ottaa lisää riskejä, joten päätin vaihtaa matalan riskin ja tuoton rahaston mielenkiintoiseen FIM Tekoäly -rahastoon. Tämä oli oikea ratkaisu! Olin valmis menemään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja halusin ottaa suuremman riskin kuin mitä rahasto, jolla sijoittamisen aloitin, tarjosi.
Mukavaa keskiviikkoa – naputtelen osan 2 tästä aiheesta teille pian!